Kommunismin salattu historia - Bolshevikkimurhaajat olivat enimmäkseen juutalaisia:
Kuntavaaliehdokas Karoliina Topeliuksen facebook-päivityksestä nousi kohu. Topelius oli kohuviestissään sanonut näin:
“Talmudistit eli osa juutalaisista kansanmurhasivat lähes sata miljoonaa valkoista kristittyä pelkästään Venäjällä ja Euroopassa 1900-luvun aikana. Se on paljon enemmän kuin epävarma kuuden miljoonan luku, josta talmudistit itse jaksavat edelleen itkeä ja pauhata.”
Tämä kommentti järkytti monia, ja kristillisdemokraatit potkivat Topeliuksen ulos ehdokaslistaltaan, jonne hän oli tullut Paavo Väyrysen “Terve Helsinki”-liikkeen mukana. Tätä Topeliuksen kommenttia on esitelty ja kauhisteltu, ja ikäänkuin automaattisesti oletettu, että tämä Topeliuksen väite ei pidä ollenkaan paikkaansa, vaan on jonkinlaista “likaista ja sairasta, irrationaalista vihaa”. Todella, todella tuomittavaa anti-semitismiä. Tarkastellaanpa siis hieman tarkemmin tätä Topeliuksen väitettä ja sitä historiallista todellisuutta, johon se viittaa.
Topeliuksen käyttämä termi “talmudistit” voi olla hämäävä, sillä nämä 1900-luvun kansanmurhaajat, joihin Topelius viittaa, olivat ainakin pintapuolisesti ideologialtaan marxilaisia kommunisteja ja ateisteja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö he voisi olla samanaikaisesti etnisiä juutalaisia, mitä he hyvin usein olivatkin.
Marxismin perustaja Karl Marx itse oli maineikkaan historiallisen juutalaisen rabbisuvun edustaja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Marxin äidin äidin isän veljen lankomies oli itse Nathan Mayer Rothschild, yksi maailman vaikutusvaltaisimmista juutalaispankkiireista.
Näin Marxin aikalainen, keskusjohtoisuutta ja valtiota voimakkaasti kritisoinut anarkisti-sosialisti Mikhail Bakunin, joka otti yhteen Marxin kanssa ensimmäisessä “Kansainvälisessä työväenliikkeessä” kuvailee Marxia:
“Marx on juutalainen, ja häntä ympäröi joukko pieniä, enemmän tai vähemmän älykkäitä, juonittelevia, ketteriä, spekuloivia juutalaisia, sellaisia, kuten juutalaiset ovat kaikkialla: kaupan ja pankkialan toimijoita, kirjoittajia, poliitikkoja, kirjeenvaihtajia kaiken sävyisille sanomalehdille; lyhyesti sanottuna he ovat meklareita niin kirjallisuudessa, kuin pörssissäkin, yksi jalka pankissa ja toinen sosialistisessa liikkeessä, ja heidän perseensä istuvat Saksan lehdistön päällä. He ovat kaapanneet otteen kaikista sanomalehdistä, ja voit kuvitella millaista oksettavaa kirjallisuutta syntyy sen seurauksena.
Nyt, tämä kokonainen juutalainen maailma muodostaa riistävän lahkon, iilimatojen kansan, ahnaan loisen; Marx on vaistonvaraisesti kallellaan ja tuntee suurta kunnioitusta Rothschildeja kohtaan. Tämä voi vaikuttaa kummalliselta. Mitä yhteistä voisi olla kommunismilla ja pankkimaailman huipulla? Ho ho! Marxin kommunismi pyrkii vahvaan valtiolliseen keskittämiseen, ja missä tällaista on, siellä on väistämättä oltava myös valtion keskuspankki, ja missä tämä on, siellä parasiittinen juutalaisvaltio, joka spekuloi kansan työllä, löytää aina elinkeinoja.”
Lähde: Mikhail Bakunin, 1871, Personliche Beziehungen zu Marx. In: Gesammelte Werke. Band 3. Berlin 1924. P. 204-216.
…
[samasta aiheesta]
“Todellisuudessa tämä olisi proletariaatin sotilashallinto, jonka alaisuudessa standardisoidut työläismassat, miehet ja naiset, heräisivät, nukkuisivat, työskentelisivät ja eläisivät rummun tahtiin; älykkäillä ja oppineilla olisi hallinnan etuoikeus; ja palkkasoturimielisiä houkuttelisivat kansallisten keskuspankkien valtavat kansainväliset spekulaatiot.”
Lähde: Mikhail Bakunin, Marxismi, Vapaus ja Valtio, kirjoitettu 1867-1872, julkaistu 1950.
Näitä Bakuninin huomioita Marxista ja hänen ajatuksistaan ei voi pitää ainakaan täysin väärinä: Marxhan tunnetusti kannatti “proletariaatin diktatuuria”, joka olisi välttämätön välivaihe matkalla kohti luokatonta ja valtiovallatonta kommunistista utopiaa.
Marxin ympärillä pyörinyt joukko erilaisia juutalaisia intellektuelleja jatkoi siis toki vallankumouksellista toimintaansa vielä kauan Marxin kuoleman jälkeenkin. 1900-luvun alkupuolella, ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa nähtiin sekä onnistunut marxilais-leninistinen vallankumous Venäjällä, että epäonnistunut marxilaisten intellektuellien yrittämä vallankumous Saksassa. Molemmissa tapauksissa johtavat vallankumoukselliset olivat pääasiassa etnisiä juutalaisia.
Saksassa 1918 epäonnistunutta vallankumous-yritystä johtaneet marxilaiset intellektuellit, Rosa Luxemburg, Kurt Eisner, Karl Radek, Karl Liebknecht, Leo Jogisches, Clara Zetkin, Ernst Toller, Gustav Landauer, Eugen Levine ja Paul Levi olivat kaikki juutalaisia.
Myös Venäjällä pääosa johtavista bolshevikeista oli juutalaistaustaisia. Brittilehti “The Timesin” venäjänkirjeenvaihtaja Robert Wilton koosti seuraavat listat Neuvostoliiton johtajista ja heidän etnisestä taustastaan vuonna 1920 ilmestyneessä ranskaksi ilmestyneessä kirjassaan: “Les Derniers Jours des Romanofs”:
Bolshevikkien keskuskomitea:
Nimi Kansallisuus
Bronstein (Trotsky)- Juutalainen
Apfelbaum (Zinovief) - Juutalainen
Lourie (Larine)- Juutalainen
Ouritski- Juutalainen
Volodarski- Juutalainen
Rosenfeldt (Kamanef)- Juutalainen
Smidovitch- Juutalainen
Sverdlof (Yankel)- Juutalainen
Nakhamkes (Steklof)- Juutalainen
Ulyanov (Lenin)- Venäläinen [Nykytiedon valossa huomautan, että Lenin oli 1/4 juutalainen]
Wilton julkaisi myös pidemmät listat Keskuskomitean ja Moskovan erityiskomission jäsenistä, ja ne todistavat saman asian: juutalaiset, joiden osuus Venäjän väestöstä oli noin 2%, olivat selkeänä enemmistöinä bolshevikkien johtajistossa.
Saadaksemme selkeämmän kuvan Venäjän vallankumouksen tapahtumista, lukekaamme, mitä hollantilainen diplomaatti Oudendyke kirjoitti brittihallinnolle arkistoidussa kirjeessään vuonna 1919, jossa hän kuvailee Venäjän tapahtumia:
“Elokuun 7. - Soitin väliaikaisvankilaan ja tapasin Greenepin, Wishawin ja Jerramin. Heitä kaikkia kohdellaan hyvin, heidän vartijansa ovat oikeita venäläisiä, toisinkuin useimmat heidän johtajistaan, jotka ovat joko fanaatikkoja, tai juutalaisia seikkailijoita kuten Trotsky ja Radek.”
“Seuraava raportti indikoi nykyisen tilanteen äärimmäisen kriittisen luonteen. Vaara on nyt niin suuri, että tunnen velvollisuudekseni herättää Brittien ja kaikkien muiden hallitusten huomion siihen tosiseikkaan, että jos Bolshevismia ei pysäytetä Venäjällä välittömästi, koko maailman sivilisaatio on uhattuna. Tämä ei ole liioittelua, vaan selvä tosiasia. … Pidän Bolshevismin välitöntä tukahduttamista tärkeimpänä asiana maailmalle, jos sitä ei pysäytetä alkuunsa, se tulee vääjäämättä leviämään muodossa, tai toisessa Euroopan ja koko maailman yli, sillä sen ovat organisoineet ja sitä johtavat juutalaiset, joilla ei ole kansallisuutta, ja jonka ainut tavoite on tuhota vallitseva järjestys heidän omia päämääriään varten. Ainut tapa, jolla tämä vaara voidaan välttää, olisi kaikkien Valtojen yhteistoiminta.”
“Taloudelliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet Moskovassa ovat kaaoksessa. Kaikki kaupankäynti, paitsi harmaa talous, jota juutalaiset edelleen harjoittavat - on täydellisessä pysähdyksessä. Kaupat, jopa pienimmät, ovat joko suljettuja, tai niitä suljetaan paraikaa, sama koskee myös kaikkia muita liiketiloja.”
“Bolshevikkeja ei voida enää kuvailla poliittisena puolueena, jolla on äärimmäisiä kommunistisia näkemyksiä. He muodostavat suhteellisen pienen etuoikeutetun luokan, joka kykenee terrorisoimaan muuta väestöä, koska sillä on sekä aseiden, että ruokatarvikkeiden monopoli. Tämä luokka koostii pääosin työläisistä ja sotilaista, ja siihen kuuluu suuri ei-venäläinen elementti, kuten latvialaisia, virolaisia ja juutalaisia; joista etenkin viimeiset ovat runsaslukuisia johtavissa asemissa. Tämän luokan jäsenillä on täysi koskemattomuus, ja he voivat tehdä vapaasti rikoksia yhteiskunnan muita sektoreita vastaan.”
“Bolshevikit koostuivat pääosin juutalaisista ja saksalaisista, jotka olivat äärimmäisen aktiivisia ja yritteliäitä. Venäläiset olivat pääosin Bolshevikkeja vastaan, mutta he olivat enimmäkseen unelmoijia, eivätkä kyenneet ylläpitämään toimintaa, ja nyt, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, olivat kyvyttömiä vapautumaan alistajiensa ikeen alta.
Yö toisensa jälkeen vastavallankumoukselliset seurat pitivät salaisia kokouksia ja juonivat Bolshevikkeja vastaan, mutta kertaakaan ei vakavaa yritystä tehty salaliiton toteuttamiseksi. Kansan nälkäänäkevä tilanne käytännössä halvaannutti heidän tahdonvoimansa.”
“Kaikki kokoontumiset, paitsi Bolshevikkien järjestämät, kiellettiin kylissä. Bolshevikkeja vastustavat tapaamiset hajotettiin armeijan toimesta, ja niiden järjestäjät ammuttiin. Vain Bolshevikkien lehdistö on toiminnassa. Bolshevikit järjestivät sunnuntaikokouksia, joissa sellaisista aiheista, kuten, “Pitäisikö liittyä Punakaartiin?; “Kuka antaa meille päivittäisen leipämme?”; “Maailmanvallankumous”, ja niin edelleen, keskustellaan.
Niin tehokas on Terrori, ettei kukaan uskalla tehdä Bolshevikkien vastaista propagandaa. Ihmisiä pidätetään tavallisten puhelinkeskustelujen perusteella, joissa käytetyt sanat vaikuttivat epämääräisiltä, tai voitaisiin tulkita Bolshevikkien vastaisiksi. Pidätykset edeltävät kaikenlaista korruptiota; rikkaat joutuvat maksamaan valtavia summia välikäsille, jotka ovat yleensä juutalaisia, ennenkuin pääsevät vapaiksi.”
Hollantilais-diplomaatti Oudendyken kirjeet voi lukea arkistoituna osoitteesta: https://archive.org/details/RussiaNo.11919--ACollectionOfReportsOnBolshevismInRussia1.ed.
Tässä siis olemme osoittaneet, että Bolshevikit todella olivat juutalaisia, mutta meidän on ymmärrettävä, että he eivät toimineet yksin, vaan maailman varakkaimmat juutalaispankkiirit niin Wall Streetillä, kuin Euroopassakin, tukivat tätä “kommunistista” vallankumousta.
Yhdysvaltain Ulkoministeriön asiakirja, “Bolshevismi ja juutalaisuus” joka on päivätty marraskuun 13. 1918, väittää (http://reformed-theology.org/html/books/bolshevik_revolution/appendix_02.htm), että Venäjän vallankumous suunniteltiin helmikuussa 1916, ja että seuraavat henkilöt ja yritykset osallistuivat tähän tuhotyöhön:
Jacob Schiff
Kuhn, Loeb & Company
Felix Warburg
Otto H. Kahn
Mortimer L. Schiff
Jerome J Hanauer
Guggenheim
Max Breitung
Isaac Seligman
Juutalaisia pankkiireja kaikki. Myös ruotsinjuutalaisen pankkiirin Olof Aschbergin tiedetään tukeneen Bolshevikkeja. Antony C. Suttonin kirja “Wall Street ja Bolshevikkivallankumous” kuitenkin argumentoi, että itseasiassa ei-juutalaisten Wall Street pankkiirien, kuten Morganin, Rockefellerin ja Thompsonin rooli Bolshevikkien rahoittamisessa oli heidän juutalaisia kollegoitaan merkittävämpi. Bakuninin 1800-luvulla ennakoima liitto marxilaisen kommunismin ja rahoitusmaailman huipun välillä osoittautui kuitenkin historian valossa todeksi.
Neuvostoliitossa lopulta yksinvaltiaaksi noussut georgialainen Josef “Stalin” Djugashvili oli työskennellyt Rothschildin pankkiirisuvulle jo Georgiassa, Bakun öljykentillä, kauan ennen bolshevikkivallankumouksen tapahtumia. Diktaattoriksi päästyään hän kuitenkin murhasi myös paljon juutalaisia, jotka eivät pysyneet puolueen linjalla.
Tästä huolimatta etenkin alkuaikojen “punaterrorista” vastasi juutalais-enemmistöinen salainen poliisi Cheka. Tunnettu toisinajattelijan ja kirjailijan, vankileirillä kahdeksan vuotta elämästään viettäneen Alexander Solzhenitsynin mukaan 2/3 Chekasta oli juutalaisia, toisten arvioiden mukaan jopa 80%.
Solzhenitsyn käsitteli juutalaisten ja venäläisten suhdetta, sekä juutalaisten roolia bolshevikkivallankumouksessa viimeisessä kirjassaan “200 vuotta yhdessä”. Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970 voittaneen Solzhenitsynin vuonna 2002 valmistunut teos sisälsi ilmeisesti niin tulenarkaa informaatiota, ettei yksikään kustantaja uskaltanut painaa sitä kokonaisuudessaan englanniksi.
Tässä kyseisessä kirjassa alaotsikolla “Juutalaiset teloittajat”, Solzhenitsyn kirjoittaa:
“Tämä on teloittajien vallankumous. Ja entäpä uhrit? Bolshevikit ampuivat ja hukuttivat kokonaisia laivalastillisia ihmisiä, vankeja ja panttivankeja: tapetut upseerit olivat venäläistä aatelistoa. Suurin osa papeista oli venäläisiä, suurin osa Zemstvojen (paikallisten neuvostojen Tsaarin alaisuudessa) jäsenistä olivat venäläisiä, metsissä piileskelleet maanviljelijät, jotka yrittivät paeta painostus-jengejä, jotka yrittivät värvätä heitä Puna-armeijaan: venäläisiä. Ja erittäin hengellinen, anti-semitistinen venäläinen intelligentsia, miehet ja naiset yhtälailla, laskeutuivat kuoleman kellareihin.”
Karoliina Topeliuksen ja lukemattomien muiden henkilöiden väite venäläisiä ja itä-eurooppalaisia miljoonittain murhanneista juutalaisista bolshevikeista ei siis ole mikään “anti-semitistinen uutisankka”, “myytti”, tai perätön huhu, vaan perustuu tositapahtumiin.
Topeliuksen mainitsema luku 100 miljoonasta on kuitenkin selkeästi yläkanttiin. Solzhenitsyn arvioi vallankumouksen uhreiksi joutuneen 60 miljoonaa, näiden joukossa siis nälänhätään kuolleita, ja myös jonkun verran juutalaisia toisinajattelijoita, joiden Solzhenitsyn korostaa vastustaneen sankarillisesti Bolshevikkeja. Georgialaisen Stalinin vainojen ja nälänhätien uhriluvuksi mainitaan yleisimmin 20 miljoonaa.
On siis yksinkertaistus ja liioittelua sanoa, että “talmudistit” murhasivat 100 miljoonaa eurooppalaista, mutta tästä huolimatta näemme, että Karoliina Topeliuksen facebook-päivityksen pääpointti oli aivan oikea, sillä joka tapauksessa enimmäkseen juutalaisten johtamat Bolshevikit tosiaan surmasivat monta kertaluokkaa enemmän itä-eurooppalaisia, kuin mitä natsit juutalaisia, edes sodan voittajien määrittämän virallisen historiankirjoituksen mukaan. (Ottamatta tässä sen enempää siihen kantaa. En kiellä Natsien hirmutekoja ja juutalaisvainoja, tai varsinkaan väitä, että “Hitler ei tehnyt mitään väärää”, mutta pidän erittäin todennäköisenä, ja tietyiltä osin jopa varmistettuna, että näitä hirmutekoja on liioiteltu propagandatarkoituksessa - väitteet juutalaisista tehdystä saippuasta ja lampunvarjostimista ovat esimerkiksi todetut vääriksi.)
Mutta, mitä tekemistä näillä historiallisilla kysymyksillä on nykypäivän kanssa? Ne liittyvät viimeaikaisiin tapahtumiin aivan olennaisesti! Sillä, juutalaiset vallankumoukselliset ovat jälleen kerran vauhdissa Itä-Euroopassa. Ukrainassa kaksi vuotta sitten väkivaltaisen ja laittoman vallankaappauksen takaa paljastuu nimittäin seuraavia henkilöitä:
Yhdysvaltain juutalainen apulaisulkoministeri Victoria Nuland, joka kehui Ulkoministeriön käyttäneen 5 miljardia dollaria “demokratian edistämiseen” Ukrainassa. Nuland on naimisissa “johtavaksi neokonservatiiviksi” kuvaillun juutalaisen, Robert Kaganin kanssa.
Tärkeä tekijä vallankumouksen takana oli myös juutalainen miljardööri George Soros, ja hänen “Avointa yhteiskuntaa” edistävät organisaationsa. Kyseinen talousrikollinen ja kansainvälinen terroristi on ollut rahoittamassa ja tukemassa myös muita Itä-Euroopan “värivallankumouksia”.
Ukrainan tapauksessa tärkeimpinä tekijöinä on kuitenkin pidettävä ukrainanjuutalaisia oligarkkeja, Victor Pinchukia, Ihor Kolomoyskyia, Rinat Ahkmetovia, ja Vadim Rabinovichia jotka rakensivat lähes totaalisen mediakontrollinsa avulla narratiivin, jossa presidentti Yanukovits muka laittoi tarkka-ampujia ampumaan väkijoukkoon. Tästä kuitenkaan annettu mitään pitäviä todisteita, ja mitä todennäköisimmin kyse olikin vallankumouksellisten palkkaamista provokaattori-agenteista.
Näin ulkomailta tuetun väkivaltaisen vallankaappauksen ja petoksen avulla Ukrainan johtoon saatiin juutalainen pääministeri Yatsenuk, juutalaisen nyrkkeilysankari Klitshkon myös toimiessa vallankumouksen kärjessä. Myös nykyisellä presidentillä, konvehti-keisari Petro Poroshenkolla, on juutalaisen “Daily Forward”-lehden mukaan salaiset juutalaiset sukujuuret.
Näin jokaisen pitäisi ymmärtää, että Ukrainassa tapahtunut suuri rikos, on tämä kansainvälisten juutalaisten järjestämä väkivaltainen vallankaappaus, ei suinkaan se, että Krimillä asuvat etniset venäläiset päättivät vallankaappauksen seurauksena kansanäänestyksessä erota Ukrainasta ja liittyä Venäjään. Voidaanko heitä syyttää? Etenkin kun otetaan huomioon tässä kirjoituksessa aiemmin kuvailtu, kymmenien miljoonien etnisten venäläisten ja itä-eurooppalaisten kansanmurha, jonka juutalaiset vallankumoukselliset suorittivat viime vuosisadalla? Viimeisimpien länsimaisten galluppien mukaan krimiläisten enemmistö pitää edelleen oikeana ratkaisuna kuulumista Venäjään.
Krimin liittyminen Venäjään ei sujunut täydellisen rauhanomaisesti, surmansa saivat kaksi venäläismielistä mielenosoittajaa, yksi ukrainalaismielinen, yksi venäläissotilas ja kaksi ukrainalaissotilasta. Tätä voidaan kuitenkin verrata Ukrainan nykyisen hallinnon toimiin Itä-Ukrainassa, jossa se on pommittanut kuoliaaksi yli kaksituhatta siviiliä, ja kuusituhatta, omien sanojensa mukaan itsenäisyyttä “Kiovan fasisti-juntasta” tavoittelevaa separatistitaistelijaa, jotka ovat siis pääosin Ukrainassa asuneita etnisiä venäläisiä.
Voimmekin siis sanoa, argumentin vuoksi, että historia toistaa itseään, kun juutalaiset vallankumoukselliset terroristit johtavat taas venäläisten massamurhaa Itä-Euroopassa!
Kaikkien näiden tosiasioiden sanominen on tietysti “paremmissa piireissä” ehdottomasti kiellettyä, kuten Karoliina Topeliuksen mustamaalaus mediassa on osoittanut. Erityisen kummallista tässä kaikessa on kristillisdemokraattien rooli. Ilmeisesti heidän mielestään se on ok, kun juutalaiset tappavat kymmeniä miljoonia kristittyjä, mutta se, että uskaltaa mainita tästä, se on sionisti-kristityille jyrkästi tuomittavaa anti-semitismiä. Mitä Jeesus tästä sanoisi? Potkittaisiinko Jeesus pois kristillisdemokraattien kunnalisvaaliehdokkaan asemasta?
Jeesushan teki eläessään nimittäin aivan samaa, mitä Karoliina Topelius, ja muistutti ihmisiä juutalaisten murhista ja tekopyhyydestä:
“Te käärmeet, te käärmeiden sukupolvi, kuinka voitte paeta helvetin tuomiota? Katso, minä lähetän teille profeettoja, ja viisaita miehiä, ja kirjureita: ja jotkut heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette; ja joitain te ruoskitte synagogissanne, ja vainoatte kaupungista kaupunkiin: että teidän päällenne tulisi kaikki maan päällä vuodatettu vanhurskas veri, vanhurskaan Abelin verestä Zacharian, Barachiaan pojan vereen, jonka te surmasitte temppelin ja alttarin välissä.”
Jeesus menee siis huomattavasti Topeliusta pidemmälle, syyllistäessään juutalaiset, ei ainoastaan sataan miljoonaan, vaan kaikkeen maan päällä vuodatettuun vanhurskaaseen vereen. Toinen esimerkki Jeesuksen vihapuheesta voisi olla se raamatunkohta, jossa juutalaiset sanovat Jeesukselle olevansa “Abrahamin jälkeläisiä”, johon Jeesus vastaa tylysti: nämä ovat pikemminkin Saatanan jälkeläisiä.
Myös Apostoli Paavali ilmaisee itseään varsin voimakkaasti, puhuessaan juutalaisten hirmutöistä Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille:
“Te, veljet, ryhdyitte seuraamaan Jumalan kirkkoja, jotka Juudeassa ovat Kristuksessa Jeesuksessa: sillä te olette myös kärsineet samanlaista kohtelua omilta maamiehiltänne, kuten he ovat juutalaisilta: jotka sekätappoivat Herran Jeesuksen, että omat profeettansa, ja ovat vainonneet meitä; ja eivät miellytä Jumalaa, ja ovat vastakkaisia kaikille ihmisille: kieltäen meitä puhumasta pakanoille, (jotta he voisivat pelastua), täyttäen näin syntinsä: sillä viha on tullut heidän päällensä äärimmilleen.”
Nykyajan sionisti-kristityt siis varmaankin tuomitsisivat Paavalin ja Jeesuksen itsensä näiden puheiden takia aivan samaan tapaan, kuin he tuomitsevat Karoliina Topeliuksen: hirveinä anti-semitisteinä. Valitettavasti nämä “kristityt” sulkevat silmänsä tiukasti juutalaisten rikoksilta, etenkin viime vuosisadalla juutalaisten valloittamassa apartheid-valtio Israelissa.
Totuus on siis poliittisen korrektiuden ja äärimmäisen vaikutusvaltaisen kansainvälisen juutalaisuuden tukahduttama. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut 2000 vuodessa, sillä Raamatun mukaan jo silloin kristityt epäröivät puhua julkisesti,”juutalaisten pelosta”. Johannekselle Patmoksen saarella ilmestynyt Jeesus antaa kuitenkin Philadelphian seurakunnalle lohduttavan viestin:
“Katso, minä tuon ne Saatanan synagoogasta, jotka sanovat olevansa juutalaisia, mutta eivät ole, vaan valehtelevat; katso, minä tuon heidät palvomaan jalkojesi juureen, ja saan heidät tietämään, että olen rakastanut sinua.”
JOHDANTO - eli miten okkultistiset salaseurat vallan huipulla myrkyttävät ihmiskunnan tietoisuuden:
Hei, katsokaa, mitä maailmassa tapahtuu! Salaseura on hallinnut maailmaa tuhansia vuosia, mutta nyt se on paljastumassa, ja ihmiskunta on heräämässä, tiesittekös sitä?
Mitä ihmiskunnalle on tapahtunut? Sairaita asioita tapahtuu kaikkialla, mutta kukaan ei tunnu oikeastaan välittävän. Siis isossa mittakaavassa. Korruptio on uusi normaali. Terrorismi on uusi normaali. Ja siis tämä kulttuurin alennustila, populaarimusiikin ja Hollywood-elokuvien matala taso, sanoisin, että monet filosofit jotka ovat povanneet lännen perikatoa, ovat nyt todistetut oikeiksi. Tämä tapahtunut älylliseen horrokseen vaipuminen, siis tämä länsimaisen kulutusyhteiskunnan hengellinen tylsistyminen, jopa kyynistyminen ja masentuminen, erityisesti tärkeän korkeakulttuurin, eli filosofian saralla, sekä tietysti ennenkaikkea vallitseva moraalinen rappio, tämä sekularisoituminen, ja nihilistinen ateismi, suoranainen degeneraatio, ja seksuaalisten perversioiden räjähdysmäinen lisääntyminen katukuvassa ja mediassa, sekä näiden irstailevien seksuaalivähemmistöjen harjoittama karnevalistinen, suorastaan pilkkaavan burleski itse-ylentäminen, ja julkinen riettaus, tämä kaikki kertoo kulttuurimme alennustilasta, ja siitä, että meistä on tulossa Sodoma ja Gomorra! Oliko tämä vain provokatiivinen trollaus? Kenties tuomittavaa vihapuhetta?
North American Man/Boy Love Association marssi yhdessä homojen oikeuksien puolustajien kanssa 60- ja 70-luvuilla. Avoimesti järjestäytynyt pedofilia on sitä merkittävämpi voima, kun ymmärretään miten paljon vaikutusvaltaisia ja rikkaita tukijoita heillä on kaikkialla vallan huipulla.
Euroviisuvoittaja oli parrakas nainen - järjestetyn voittajan taustalla teknokraattihallitsijoiden ihmisvastainen agenda
Suuret levy-yhtiöt puskevat näitä homo-idoleita ja heidän satanistis-teemaisia esityksiään teineille ja esiteineille
10-ottelun olympiavoittaja Bruce Jenner muutti itsensä naiseksi, sai heti "vuoden naisen" palkinnon
Miley Cyrusin erittäin irvokkaat esiintymiset on suunnattu esiteineille
Irstaan ja eläimellisen Nicki Minaj'n esitykset ovat suurten levy-yhtiöiden tuottamia
Jonkun on aika sanoa jotain. Nämä pervot puskevat agendaansa aktiivisesti eteenpäin kaikkialla yhteiskunnassa. Kaikki alkaa tästä homouden normalisoimisesta ja glorifioimisesta, siitä siirrytään pederastiaan, eli käytännössä vanhempien homojen harjoittamaan teinipoikien indoktrinoimiseen homokulttiin, mutta tiedämme näiden dekadenttien "edistyksellisten" liikkeiden takaa löytyvän järjestäytyneen, rahakkaan ja äärimmäisen vaikutusvaltaisen satanistisen pedofilian, joka valmistelee maailman ihmisiä omaan julkituloonsa. Tämän radikaalin väitteen pyrin todistamaan näiden kirjoitusten edetessä, sillä tämä todellakin on polttavin ja tärkein ongelma tällä hetkellä ihmiskunnalle.
Niin irvokasta kuin se onkin myöntää ja sanoa, satanistit ja pedofiilit ovat vallanneet globaalin yhteiskuntamme korkeimmat valta-asemat. Lapsia raiskataan teollisessa mittakaavassa ja myös uhrataan verisesti Saatanalle. Tämä pimeyden voima käy jatkuvaa, armotonta taistelua ihmiskunnan sielusta, sen hyviä pyrkimyksiä vastaan. Se haluaa tuhota ihmiskunnan vapaan tahdon, ja alistaa meidät lopullisesti ikuiseen orjuuteen.
Sitä suuremmassa määrin siis tämä yhteiskunnan kulttuurillinen rappio on suuri vääryys, kun ymmärretään, että tämä hengellinen matalasuhdanne, ei ole pelkästään, tai edes ensisijaisesti suurten ihmisjoukkojen omaa syytä, vaan hallitsevan eliitin tietoinen petos. Ihmiskunta ei ole vaipunut itsestään tähän typeryyteen, ja tähän puolustuskyvyttömyyteen, vaan meidät on tyhmennetty. Me emme ole masentuneet itsestämme, meidät on masennettu jatkuvalla psykologisella sodankäynnillä kaikkea hyvää vastaan. Meihin tämän planeetan ihmisiin kohdistetaan jatkuvaa terrorismia, ja propagandaa, jonka tarkoitus on pitää meidät pelossa, ja ennenkaikkea kiinnittää huomiomme johonkin muualle, samalla kun meitä alistetaan! Meitä hallitaan meidän laitteillamme! Kaikkia salakuunnellaan! Tekoäly auttaa eliittiä populaation kontrolloimisessa! Hallitsijamme ovat satanistisia eugenisti-teknokraatteja! Tämä on saatanallinen juoni, puhtaan pahuuden perikuva.
Ihmismassat on tietoisesti vaivutettu uneen, tietämättömyyden suloiseen uneen, leivän ja sirkushuvien uneen, meidät on lumottu tuijottamaan spektaakkelia. Me nukumme, maailmanlaajuinen psykopaattinen ja okkultistinen eliitti elää, valvoo ja valmistautuu iskemään nopeasti ja tehokkaasti, lyödäkseen ihmiskunnan kertaiskulla ikuisiin kahleisiin totalitaristisessa dystopiassa, Uudessa uljaassa maailmassa, Uudessa maailmanjärjestyksessä.
Jotta tämä paholaismainen suunnitelma voi toteutua, on ihminen erotettava historiastaan, omasta luonnostaan ja totuudesta itsestään. Tieto kuuluu eliitin mielessä vain harvoille ja valituille, okkultismin saloihin vihityille veriveljille. Mitä enemmän valheita ja väärää informaatiota he voivat ihmismassoille syöttää, sitä enemmän he nousevat vallassa meidän yläpuolellemme. Mitä typerämmiksi ja pelokkaammiksi he onnistuvat tekemään ihmismassat, sitä vakaammaksi he ajattelevat oman valtansa muodostuvan. Kunnes, lopulta, kaikki valta on keskitetty heidän haltuunsa, ja vapaan tahtonsa menettäneistä ihmisistä on tullut näiden itseään jumalina pitävien yhteiskunta-insinöörien helposti muovailtavia, mieleltään hallittuja robottimaisia orjia.
Tämän tietoisesti ihmismassojen tietoisuutta vastaan yhteiskunnallisista valta-asemista hyökkäävän tahon identiteettiä on kartoitettu ja tutkittu, ja sen käyttämiä keinoja on analysoitu mittavasti. Monet jalot sielut ovat yrittäneet varoittaa meitä tästä uhasta, ja aihetta on syntynyt käsittelemään mittava määrä kirjallisuutta, dokumenttielokuvia, videoita, kuvataidetta ja musiikkia. Tämä valtava alakulttuuri, joka on siis noiden vaikutusvaltaisten okkultististen salaseurojen vastainen vastakulttuuri, koskettaa suoraan miljoonia ihmisiä. Ennennäkemätön herääminen on jo tapahtunut, ja miljoonat globaalista salaliitosta tietoiset ihmiset ovat muuttuneet pienestä marginaaliryhmästä todelliseksi yhteiskunnalliseksi voimaksi, vaikkakin tämän heränneen tietoisuuden, ja etenkin sen kohteen, eli pahantahtoisen, psykopaattisen, mielisairaan maailmanvaltiutta tavoittelevan salaliiton olemassaolo edelleen kielletään. Tämä kieltäminen muuttuu vuosi vuodelta vaikeammaksi, todistusaineiston kasaantuessa ja hallitsevien okkultistien luoman virallisen tarinan härskin falskiuden paljastavan informaation levitessä valonnopeudella internetin välityksellä kaikkialle maailmaan. Epäsuoraan tämä okkultististen salaseurojen ja salaliittoteoreetikoiden välinen henkinen kamppailu koskettaa meitä kaikkia. Se on pahan ja hyvän, valheen ja totuuden, salailun ja avoimuuden, tietämättömyyden ja tietoisuuden välinen kamppailu maailmanvallasta, ja se on jatkunut historian alkuhämäristä nykypäivään asti. Ilmiön valtavuudesta huolimatta, siitä ei juuri keskustella, se on edelleen tabu, todellinen elefantti olohuoneessa, josta ei puhuta. Keisari on alaston, mutta kansa edelleen kilvan kehuu hänen uusia vaatteitaan kollektiivisen hallusinaation kourissa. Kukaan ei uskalla kuvitella, mitä käy, kun illuusio haihtuu ja korttitalo romahtaa.
Materialistinen, rationaalinen, naturalistinen tiede on sortunut ylimielisyyteen ja dogmatismiin, kieltäessään maailmankatsomuksessaan kaiken kummallisen, oudon, yliluonnollisen. Se on pyrkinyt selittämään nämä ilmiöt pois, selittämään nämä ilmiöt sopimaan omaan paradigmaansa, sen sijaan, että se olisi pyrkinyt selittämään ne sellaisina kuin ne ovat, ilmiöinä, ja pyrkinyt eläytyen ymmärtämään outoa, mystistä, mytologista, henkistä, hengellistä, intuitiivista, alitajuista, uskonnollista, okkultistista, maagista. Unet, ennakkoaavistukset, merkilliset yhteensattumat, kohtaamiset henkimaailman kanssa, nämä aiheet ovat liian hämäriä, liian outoja, ne saavat rationaalisen, naturalistisen mielen tuntemaan olonsa epämukavaksi, ja epävarmaksi, siksi nämä ilmiöt halutaan nopeasti selittää pois, sen sijaan, että ne haluttaisiin kokonaisvaltaisesti ja fenomenologisesti ymmärtää, siis ymmärtää nämä ilmiöt ilmiöinä, todellisina ilmiöinä todellisessa todellisuudessa. Näin moderni tiede on siis kuin mies, joka etsii avaimiaan katulampun valossa, koska siellä näkee paremmin, vaikka avaimet putosivatkin pimeälle kadunpätkälle. Vain laboratoriossa toistettavia ilmiöitä todellisina pitävä mieli sulkee kaiken liian mystisen tutkimuksensa ulkopuolelle ja tuntee siten itsensä turvalliseksi “turvallisessa tilassaan”. Ei olekaan mikään ihme, että nyt eräät yliopistot Yhdysvalloissa ovat ryhtyneet suojelemaan oppilaitaan jopa eriäviltä poliittisilta ja yhteiskunnallisilta mielipiteiltä, jotta “nuoret intellektuellit” eivät järkyttyisi, vaan voisivat vakuuttaa itselleen olevansa turvassa, ja säilyttää mielenrauhansa ja uskonsa professorien ja yhteiskunnan tunnustamaan ideologiaan, joka tietysti kiistää maailmanlaajuisen, pahantahtoisen ja vallanhimoisen okkultististisen salaliiton todellisuuden, ja pilkaten ylenkatsoo tätä teoriaa ja sen kannattajia.
Vaikka monet sulkevatkin silmänsä tämän ilmiön todellisuudelta, tai ehkä korkeintaan antavat tämän karun todellisuuden läpäistä vain tietoisuutensa pintakerroksen, se ei vähennä ilmiön perustavaa historiallista todellisuutta, joka aiheeseen perehtyneelle on niin itsestäänselvä, että sen kieltäminen tuntuu kerrassaan naurettavalta. Jos mitään salaliittoa ei ole olemassa, mitä käsittelevät niin aihetta tutkineet itsenäiset tutkijat, kuin okkultistit ja salaseuralaiset itse, jotka omissa julkaisuissaan tunnustavat olemassaolonsa ja keskustelevat suunnitelmistaan, metodeistaan, päämääristään ja ideologiastaan? Puhun tässä esimerkiksi korkeimman asteen vapaamuurarien, kuten Manly Palmer Hallin, tai Albert Piken johdatuksista salattuihin oppeihin, tai vanhemmasta okkultistisesta ja maagisesta kirjallisuudesta, kuten Mustasta Raamatusta, Necronomiconista ja muista keskiaikaisista okkultistisista teoksista, tai uudemmista globaalia rahavaltaa edustavien salaperäisten organisaatioiden ja ajatushautomoiden omista historiikeista, kuten Carrol Quigleyn “Tragedia ja toivo”, tai geopoliittisten globalisti-imperialistien strategiaoppaista, kuten Zbigniew “Brzezinskin Suuri shakkilauta”, kuka tahansa pääsee nykypäivänä näihin teoksiin helposti käsiksi internetin avulla. Miten siis kukaan voi enää käyttäytyä, ikäänkuin koko aihetta ei olisi olemassa?
Mistä kertovat kaikkien valtiollisten suurmiesten näennäisesti kupletin juonen paljastavat lainaukset, tai kulissien takana toimivien oligarkkien omat tunnustukset? Mitä mahtoivat seuraavat ilmaisut tarkoittaa:
“Anna minulle lupa painaa maan valuuttaa, niin en välitä siitä, kuka tekee sen lait.” -Mayer Amschel Rothschild
“Minua ja muita kansainvälisiä pohattoja on syytetty salaliitosta yhden integroituneen
maailmanjärjestelmän luomiseksi. Jos se on syytös. niin minä olen syyllinen.” - David Rockefeller
“Astuttuani politiikkaan, minulle on pääasiassa uskouduttu yksityisesti. Joukko merkittävimpiä miehiä Yhdysvalloissa, kaupan ja teollisuuden aloilla pelkäävät jotain. He tietävät, että jossain on olemassa valta, joka on niin järjestäytynyt, niin hienovarainen, niin tarkkaavainen, niin lomittunut, niin kokonaisvaltainen, niin laaja-alainen, että he eivät uskalla puhua kuin kuiskaten, kun he puhuvat siitä tuomiten.” -USA:n presidentti Woodrow Wilson
“Me muodostamme maailmanlaajuisen veljeskunnan … silti on yksi, näkymätön, jota voi hädin tuskin tuntea, silti se painaa päällämme. Mistä se tulee? Missä se on? Kukaan ei tiedä … tai ainakaan kukaan ei kerro. Tämä seura on salainen jopa meille salaseurojen veteraaneille.” -Italialainen vallankumouksellinen ja salaseuralainen, Giuseppe Mazzini.
Vastaavilla lainauksilla voitaisiin täyttää useita kirjoja. Mutta, salaseuralaisten itsensä lisäksi meillä on tietysti salaseuroja paljastava, itsenäisten tutkijoiden työstä koostuva kirjallisuus, ja juuri näiden hienojen ihmisten ansiosta, jotka ovat kokeneet velvollisuudekseen pitää yllä todellista historiankirjoitusta ja paljastaa maailmaamme todellisuudessa hallitsevat voimat, me voimme tänä päivänä ymmärtää sitä todellista historiaa, joka on tapahtunut. Puhun sellaisista suurista ajattelijoista, kirjailijoista, sellaisista tutkija-, ja taistelijasieluista, kuin Fritz Springmeier, G. Edward Griffin, Jordan Maxwell, Robert Anton Wilson, Michael Tsarion, David Icke, Alex Jones, Mark Passio, Pekka Lahtinen, ja lukemattomat muut aihetta tutkineet kirjailijat, puhujat, radiojuontajat, elokuvaohjaajat ja älylliset vapaustaistelijat puhuvat kirjoissaan, elokuvissaan ja luennoissaan, jos ei juuri tästä salaliitosta? Kukaan ei voi kiistää ainakaan tämän ilmiön olemassaoloa, oli sen todellinen luonne sitten mitä tahansa. Se on iso ilmiö, ja se vaikuttaa todellisuuteen. Sitä enemmän, kun ymmärretään, että psykopaattinen ja okkultistinen salaliitto käyttää valtaa kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden huipulla, ja pyrkii luomaan totalitaristisen maailman, jossa ihmisillä ei ole vapaata tahtoa, eikä kykyä vastustaa sadististen tyrannien totaalista valtaa. Tämä valitettava todellisuus vaikuttaa suoraan, ja merkittävällä tavalla jokaikisen ihmisen elämään tällä planeetalla, ymmärsivät he sitä itse, tai eivät.
Salaliittoteoreetikkojen vastakohtaa edustavat tämän ilmiön selittämisessä “yhteensattumateorian” kannattajat, joiden mukaan kaikki on vain yhteensattumaa. Salaliiton “paljastajat” ovat heidän mukaansa vainoharhaisia, epäluotettavia hörhöjä, he näkevät jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Toiset puolestaan ovat “salaliittoteoreetikoita”, ja uskovat valtaa tavoittelevien ihmisten liittoutuvan keskenään ja toimivan salassa, että heillä on suunnitelmia ja että käynnissä todellakin on informaatiosota näiden salaliittolaisten ja heidän paljastajiensa välillä. Tämä sota riehuu kaikkialla ympärillämme, ja vain aivan historiallisesti sokea ihminen voi kiistää tämän. Tämä on jotain, mikä tapahtuu. Tämä on ilmiö, joka on aivan massiivinen, kaikkialla ympärillämme, ei välttämättä helposti, mutta havaittavissa.
Jälleen kerran siis näemme, kuinka omista arvoistaan ja käsityksistään epävarma postmoderni länsimainen tietoisuus tahtoo kieltää kaiken tällaisen tutkimuksen validiteetin, koska se haluaa turvallista, täydellistä varmuutta, eikä voi sietää spekulaatiota ja teoretisointia salaliitoista. On kuitenkin itsestäänselvää, että tämän nimenomaisen aiheen, siis salaseurojen ja piilotetun tiedon kohdalla, ei tuollaiseen sataprosenttiseen varmuuteen ole edes teoriassa, edes määritelmän mukaan mitään mahdollisuutta, koska muuten emme enää puhuisi siitä, mikä on piilotettua, ja salattua. Meidän on pakko spekuloida, ja luoda teorioita, jotta voimme lähestyä tätä vaikeaa, mutta äärimmäisen tärkeää, merkittävää, oleellista ja olennaista aihetta.
Nimittäin, tuon valtavan salatun tietomassan olemassaoloa, sen “painovoimakentän” vaikutuksia historiassa ja nykypäivän yhteiskunnassa, sitä ei voi kukaan vakavasti otettavasti kiistää, tai muuten hän joutuu kiistämään käytännössä koko tunnetun ja hyväksytyn historiankirjoituksen. Ja, on myös muistettava, että meidän ei tarvitse ainoastaan nojata salattua valtarakennetta, sitä sen ulkopuolelta ja sen alapuolelta tutkivaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen, vaan meillä on käytössämme myös salaseurojen sisäpiiriläisten omia historiikkeja, ja opaskirjoja, jotka tänä päivänä ovat kaikkien saatavilla internetissä.
Ensimmäinen kuviteltava vastaväite, jonka mukaan salaliittoja ei ole olemassa, on siis naurettava, ja niin maalaisjärjen, kuin valtavan historiallisen todistusaineiston kumoama.
Hyvä on, sanoo epäilijä, kenties salaliittoja on olemassa, mutta salaliittoteoriat ovat silti turhia, ne käsittelevät jotain merkityksetöntä, jotain mikä kuuluu marginaaliin, jotain millä ei ole oikeastaan mitään väliä. Miten se vaikuttaa minun elämääni? Tämänkaltainen asenne on myös mitä hirvittävin virhe. Ymmärrämme sen sitten, kun ymmärrämme, että käytännössä tämä virallisen historian rinnalla kulkeva salattu historia koskettaa lähes jokaista merkittävää historiallista henkilöä, lähes jokaista merkittävää tapahtumaa, jokaista merkittävää historiallista kehitysvaihetta, ja jokaista yhteiskunnan osa-aluetta vielä tänäkin päivänä, ei tätä salaliittoteorioita vähättelevää ja ne sivuuttavaa asennetta voida hyväksyä, vaan se on nähtävä mitä suurimpana rajoitteena ja esteenä, ei ainoastaan historian tutkimukselle, vaan mitä yleisimmin sanottuna koko ihmiskunnan tietoisuuden kehitykselle.
Mitä jos esimerkiksi kertoisin sinulle, että sellaiset arvostetut historialliset merkkihenkilöt, kuten muinaisen Kreikan suuret filosofit ja tieteen edelläkävijät, Pythagoras, Sokrates, Platon, ja lukuisat muut olivat kaikki vihittyjä okkultisteja, ja jopa keskusteluyhteydessä henkimaailmaan? (Kuten tiedetään, nämä “länsimaisen filosofian isät” olivat myös orjanomistajia, ja pederasteja, eli teini-ikäisiä poikia jahtaavia keski-ikäisiä homoseksuaaleja. Kenties merkittävin “filosofi” Platon oli myös yksi varhaisista rodunjalostajista, eli eugenisteista, ja totalitaristisista valtiomallia kannattavista filosofeista.)
Tai, että monet ensimmäisistä uuden ajan tieteen merkittävistä uranuurtajista, sellaisista kuten Francis Bacon, Rene Descartes ja Iisac Newton olivat okkultisteja, ja yhteydessä henkimaailmaan? Usein unohdetaan, että tiede itseasiassa kasvoi magiasta, kemia alkemiasta. Näiden tunnettujen nimien lisäksi vähintäänkin yhtä merkittäviä tieteen synnyn kannalta olivat sellaiset henkilöt, kuten lääkäri, alkemisti ja okkultisti Paracelsus Bombastus, tai maailmanhistorian kannalta vielä merkittävämpi selvännäkijä, meedio, okkultisti ja kuningatar Elisabethin neuvonantaja John Dee, jonka strategiseen visioon voidaan jäljittää maailmanlaajuisen Britti-imperiumin nousu.
Jo ennen näitä henkilöitä kuitenkin salaseurat hallitsivat Eurooppaa ja Lähi-itää, Temppeliritarien sotilaallinen ja taloudellinen valta oli toisen vuosituhannen alkuvuosisatoina vertaansa vailla, ja heitä voidaan pitää ensimmäisenä kansainvälisenä pankkikartellina. Heidän salaisissa menoissaan palvottiin Baphometia, puoliksi vuohta, puoliksi ihmistä, puoliksi miestä, puoliksi naista, kaikkien vastakohtien yhtenäisyyttä kuvastavaa hedelmällisyyden, järjen, ja tunteen, maskuliinisen ja feminiinisen, inhimillisyyden ja eläimellisyyden symbolia. Lopulta 1300-luvulla Ranskan kuningas Philippe IV ryhtyi sotaan temppeliherroja vastaan, ja ajoi järjestön toiminnan maan alle. Näistä maanalaisista ajatusvirtauksista kehittyivät myöhemmin ruusuristiläisyys ja vapaamuurarius.
Nämä salaseurat ovat näytelleet keskeistä roolia merkittävissä historiallisissa virstanpylväissä. Kuten tiedetään, vapaamuurarit perustivat Amerikan Yhdysvallat. Tuohon aikaan 1700-luvun loppupuolella vaikutti Euroopassa myös pahamaineinen salaseura Illuminati, Adam Weishauptin perustama Baijerin valaistuneet. Tämä vaikutusvaltainen aristokraattien ja valistusajan intellektuellien johtama, kirkon ja kuninkaiden valtaa vastustava salaseura oli merkittävässä roolissa Ranskan vallankumouksen Jakobinismissa, ja sen vallankumouksellisessa terrorissa. Amerikan vapaamuurarien johtaja, ja ensimmäinen presidentti George Washington, tiedostaa eräässä kirjeessään Illuminatin ja Jakobiinien doktriinien levinneen myös Yhdysvaltoihin, mutta ei usko vapaamuurari-instituution olevan läpeensä solutettu.
Miten siis voisimme ymmärtää “länsimaista sivilisaatiota”, jos emme ymmärrä sen enempää filosofian okkultistista alkuperää antiikin Kreikassa, kuin tieteen okkultistista ja alkemistista alkuperää Euroopassa, kuin pankkijärjestelmämme alkuperäistä mallia okkultistisessa temppeliritarien veljeskunnassa?
Puhumattakaan kristillisen kirkon omasta okkultismista! Kirkko opettaa esimerkiksi kristityt lampaansa kavahtamaan astrologiaa, mutta Raamattu itsessään sisältää useita viittauksia eläinrataan ja astrologiaan, tai ehkä olisi oikeampaa sanoa astroteologiaan, johon kaikki muinaiset uskonnot viittaavat. Näin okkultistinen papistoluokka pitää laumansa epätietoisina tietyistä salatuista asioista Raamatussa, samalla kun se itse pukeutuu Saturnus-hattuun, tai Vesimiehen symboleilla varustettuun kaapuun, kantaessaan keisari Konstantinuksen aurinkojumalan, Sol Invictuksen valtikkaa. Jo tuhansien vuosien ajan voidaan sanoa, että okkultistinen papistoluokka, etenkin sen korkeimmilla asteilla, ei ole pyrkinyt levittämään ymmärrystä Raamatun sanomasta, vaan päinvastoin piilottamaan sen sisältämät totuudet hallituilta kansanjoukoilta.
Katolinen kirkko itse, on monien vaikutusvaltaisten salaseurojen, kuten Jesuiittojen, Opus Dein, ja monien muiden taustalla. Tiukan kurinalaisen komentoketjun ja korkeiden pyramidihierarkioiden avulla kirkko on voinut kohdistaa valtaansa kaikkialle maailmaan, salamurhien, poliittisten juonien, vakoojien ja salaliittojen avulla. (kuvatodisteet jokaiseen mainittuun ilmiöön)
Kyse on siis suorastaan universaalista ilmiöstä, ja tämä hierarkinen, salaileva, kompartmentalisoiva toimintatapa, on osoittautunut kenties kaikista tehokkaimmaksi strategiaksi jatkuvassa taistelussa vallasta, ja voimme ymmärtää, miksi näin on. Strategian, vallan ja sodan lait selittävät meille, miksi salaseuramalli on niin menestyksekäs. Jo kiinalainen sotapäällikkö ja filosofi Sun Tzu ymmärsi, että voittaakseen taistelun, on salattava suunnitelmansa visusti vastustajalta, ja jopa tietoisesti saatava vastustaja hämäyksen avulla uskomaan valheeseen: kun olet heikko, esitä vahvaa, kun olet hyökkäämässä, teeskentele perääntyväsi. Näin siis myös yhteiskuntien sisällä käynnissä olevassa jatkuvassa valtakamppailussa, jota monet filosofit ja ajattelijat ovat pitäneet ihmiskunnan historiaa määrittävänä tekijänä. Nietzsche näki “tahdon valtaan” olevan kaikkea ajava ja liikuttava metafyysinen periaate, Hegelin “herran ja orjan dialektiikkana” tunnettu allegoria kuvaili samaa universaalia prosessia, ja hänen oppilaansa Marx näki historian yhteiskuntaluokkien välisenä kamppailuna vallasta. On siis vain luonnollista, ja loogista, että salassa toimivat, yhtenäiset veljeskunnat ja sukulinjat ovat kehittyneet ja omaksuneet tehokkaiksi todetut vallantavoittelustrategiat.
Yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä esimerkeistä tällä saralla on keskiajan Venetsian kaupunkivaltio, ja sen “musta aatelisto”. Nimi ei ole peräisin ihonväristä, vaan kyseisen ryhmittymän brutaaleista ja petollisista toimintatavoista. Tuo kauppiaiden ja merenkävijöiden kaupunki levitti valtaansa juurikin levittämällä hierarkista byrokratiaansa, ja korruptoimalla avainhenkilöitä muissa valtakunnissa, ei suinkaan barbaarimaisesti valloittamalla maita. Näin 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa elänyt venetsialainen patriisi, kreivi Foscari kuvailee heidän Modus Operandiaan:
“Vanhat venetsialaiset eivät koskaan halunneet valloittaa territorioita imperiumilleen, paitsi silloin kun se oli välttämätöntä kauppamonopolien säilyttämiseksi. Maa-alueet eivät kiinnostaneet venetsialaisia. Rajojen laajentaminen on typerä Anglo-Saksinen konsepti, jonka venäläiset ovat myös omaksuneet. Venetsia propagoi järjestelmäänsä byrokratiansa kautta, niissä valtioissa, jotka se valloitti.”
“Täällä istun, kuin hämähäkki verkossaan, ja odotan. Ennemmin tai myöhemmin jokaisen, joka on kukaan merkittävä, täytyy tulla Venetsian läpi…”
Venetsialaiset ymmärsivät lahjonnan, korruption, kiristyksen, ja sanoisimmeko, vyön alle iskevät “hunajapurkki” taktiikat jo satoja vuosia ennen nykyisiä tiedustelupalveluita. Näitä vallanpitäjien petollisia taktiikoita ja moraalittomia valtastrategioita käsitteli myös Niccolo Macchiavelli teoksessaan “Ruhtinas”. Jos nämä taktiikat eivät toimisi, ei niitä käytettäisi, mutta koska ne toimivat, niitä myös käytetään, ja on käytetty, armottomassa valtakamppailussa kautta vuosisatojen. Valta on peli, jota salaseurat ovat pelanneet tuhansien vuosien ajan, ja kaikkina näinä vuosina ne ovat keränneet tietoa, oppia, strategioita, kokemusta, saavuttaakseen lopulta jokaisen tyrannin ja valtaa tavoittelevan salaliiton unelman: maailmanvaltiuden.
Tuo suuruudenhullu, humalluttava ja huumaava unelma täydellisestä vallasta on ajanut maailmanhistoriaa, ja sen vuoksi on murhattu miljoonia ja miljoonia viattomia ihmisiä. Kuin valtava painovoimakenttä se vetää ihmisiä puoleensa, tuhoten lopulta ne, jotka sitä eniten tavoittelevat. Se vääristää yhteiskunnan ymmärrystä oikeasta ja väärästä, se muokkaa ja pyrkii hallitsemaan yleistä mielipidettä. Kollektiivisen mielen hallinta on aina ollut valtaapitävän eliitin ensisijainen prioriteetti. Ellemme tunnusta näitä tosiasioita, ja analysoi, takaisinmallinna valtaa tavoittelevien salaseurojen toimintatapoja ja metodeja, pysymme edelleen alttiina muinaisten taikurien psykologisille tempuille.
Nuo temput ja metodit ovat tietenkin kehittyneet, ne ovat ottaneet tieteen muodon. Joukkojen psykologia, mielenhallinta propagandan, alitajuisten suggestioiden ja palkitsemiseen ja rangaitsemiseen perustuvan ehdollistamisen avulla, valtaapitävä eliitti ymmärtää nämä mekanismit, ja käyttää niitä jatkuvasti ihmiskunnan hallitsemiseen, ja säilyttääkseen epäoikeudenmukaisen valtasuhteen eliitin ja massojen välillä. Vaikka tieto on lisääntynyt, ja vaikka se on nykyään yhä useampien saatavilla, myös hallinnan keinot ovat muuttuneet tehokkaammiksi ja hienostuneemmiksi, ja näin voimme nähdä käynnissä olevan hengellisen kilpavarustelun niiden välillä, jotka haluavat hallita ihmiskunnan kollektiivista mieltä salatieteiden avulla orjuuttaakseen sen, ja niiden, jotka haluavat vapauttaa ja voimaannuttaa suuret ihmismassat totuuden voimalla.
Tämä kamppailu raivoaa meidän aikanamme, tämä käynnissä oleva informaatiosota on kolmas maailmansota, jonka osapuolet ja liittolaisuudet ovat muuttuvat ja hämärät, kunnes lopulta oikea vastakkainasettelu nousee, ja kaikki näkevät selvän kontrastin hyväntahtoisen, henkevän, ihmisrakkaan, avoimeen tiedonvälitykseen ja julkiseen järjenkäyttöön perustuvan näkemyksen ja ihmiskunnan orjuuttamiseen pyrkivän eliitin välillä.
Tämä prosessi, jossa jokainen joutuu lopulta valitsemaan puolensa hyvän ja pahan, totuuden ja valheen, vapauden ja orjuuden välillä, on jo alkanut. Jakolinjat ovat alkaneet muodostumaan, mutta ihmiskunnan henkistä heräämistä pelkäävä eliitti pyrkii kiivaasti rikkomaan globaalin vastarinnan rivejä, ja ohjaamaan sitä harhaan näennäisen, kontrolloidun opposition avulla. Keinotekoinen kaaos palvelee eri eliittiryhmittymien lopullista pyrkimystä, eli totaalista, ja totalitaristista maailmanvaltiutta.
Kaikki, jotka eliitti näkee kilpailijoinaan, haastajinaan, se pyrkii tuhoamaan. Se pelkää paljastumistaan, ja se pelkää valtansa menettämistä. Se voi toimia ainoastaan pimennossa, salaten aina omat todelliset päämääränsä, ja teeskennellen aina olevansa päinvastaista, kuin mitä se todellisuudessa on. Siksi se haluaakin esiintyä suurena hyväntekijänä, demokratian ja vapauden puolustajana, vaikka todellisuudessa sen toimet palvelevat täysin päinvastaisia päämääriä.
Salamyhkäisyys on eliitin elinehto myös siitä syystä, että sen harjoittama pimeä okkultismi on tiiviisti yhteydessä pedofiliaan, ihmisuhreihin, kannibalismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Faustilaisessa pyrkimyksessään voimien hallintaan, täydelliseen valtaan ja keinotekoiseen ikuiseen elämään, eliitti tulee - joko tietoisesti tai arkkityypillisten alitajuisten voimien pettämänä - myyneeksi sielunsa paholaiselle.
Näiden kuvottavien käytäntöjen olemassaolo nykypäivänä, kuten erilaisten veriuhrien, oli kyse sitten eläimien, aikuisten, tai lasten uhraamisesta mielipuolisessa pyrkimyksessä maagisten voimien saavuttamiseksi, tuntuu liian puistattavalta ollakseen mahdollista. Historiallinen perspektiivi kuitenkin paljastaa, että tällaiset veriuhrit ovat pikemminkin sääntö, kuin poikkeus.
Muinaisten juutalaisten uskontoon kuului eläinten polttouhraaminen, mutta Raamattu kertoo meille myös kauhistuttavista “yli-lyönneistä” tällä alueella, kun juutalaiset vastoin Jumalansa käskyjä ryhtyivät uhraamaan lapsiaan polttouhreina epä-jumala Moolokille. Myös Etelä-Amerikan intiaanien, kuten Mayojen ja Atsteekkien uskontoon kuuluivat runsaat ihmisuhrit erilaisten jumalien ja henkiolentojen lepyttämiseksi. Eikä Eurooppa ole tällä saralla mikään poikkeus, vaan nuoruutta tavoitellessaan kuninkaalliset ja aristokraatit ovat syöneet aivoja ja kylpeneet veressä. Esimerkiksi katolilainen “pyhimys”, ranskalainen brittejä satavuotisessa sodassa vastaan taistellut nuori tyttö, Jean D’arc, palveli läheisessä yhteydessä sen ajan Ranskan rikkaimman miehen, Gil de Rais’n kanssa, joka sattui olemaan myös massamurhaaja, ja massapedofiili joka ryösti lähikylien lapsia linnaansa seksiorjiksi ja kidutettaviksi.
Näin yksi modernin ajan merkittävimmistä okkultisteista, Alisteir Crowley kuvaili veriuhrien käyttöä rituaalimagiassa, teoksessaan “Magiicka teoriassa ja käytännössä”:
“Luku XII: Verisestä uhrista ja liittyvistä aiheista:
On välttämättöntä harkita huolellisesti veriuhriin liittyviä ongelmia, sillä tämä kysymys on tosiaan perinteisesti tärkeä Magiickassa. Lähes kaikki muinainen Magiicka pyörii tämän aiheen ympärillä. Erityisesti Osirislaiset uskonnot - Kuolevan Jumalan riitit - viittaavat tähän. Osiriksen ja Adoniksen surmaaminen; Attiksen silpominen; Mexicon ja Perun kultit; Herculeen ja Melcarthin tarina; Dionysuksen ja Mithran legendat, ovat kaikki liittyneet tähän ideaan. Hebrealaisten uskonnossa löydämme samaa asiaa painotettavan. Raamatun ensimmäinen eettinen opetus on, että ainut Herraa miellyttävä uhri on veri; Abel, joka uhrasi verta, löysi Herran suosion, kun taas Kain, joka tarjosi kaaleja, tuli melko luonnollisesti pidetyksi halpana tyyppinä. Idea toistuu uudelleen ja uudelleen. Meillä on pääsiäisen uhrilammas, joka seuraa Abrahamille annettua käskyä murhata esikoispoikansa, sekä idea, että uhrissa eläintä voi käyttää ihmiselämän korvikkeena.”
…
“Eläin pitäisi siksi tappaa Kehän, tai Kolmion sisällä, niin, että sen energia ei pääse pakenemaan. Uhriin tulee valita sellainen eläin, jonka luonto sopii yhteen seremonian kanssa - siten, uhraamalla uuhen, ei saataisi aikaan yhtään sellaista hurjaa energiaa, joka olisi hyödyllinen maagille, joka haluaa invokoida Marsin. Sellaisessa tapauksessa pässi olisi soveliaampi. Ja tämän pässin tulisi olla neitsyt - sen koko alkuperäisenergian totaalinen potentiaali ei tulisi olla millään tavoin vähentynyt. Korkeinta hengellistä työskentelyä varten on sopivasti valittava se uhri, joka pitää sisällään suurimman ja puhtaimman voiman. Miespuolinen lapsi, joka on täydellisen viaton ja erittäin älykäs, on kaikista tyydyttävin ja sopivin uhri.”
…
“Ne maagit, jotka vastustavat veren käyttöä ovat pyrkineet korvaamaan sen suitsukkeella. Sellaiseen tarkoitukseen Abramelin-suitsuketta voidaan polttaa suuria määriä. Kreetan oregano on myös arvokas välittäjä. Molemmat nämä suitsukkeet ovat hyvein universaaleja luonnoltaan, ja sopivia melkein mihin tahansa materiaalisaatioon. Mutta verinen uhri, vaikkakin vaarallisempi, on tehokkaampi; ja melkein kaikkiin tarkoituksiin ihmisuhri on paras.”
Tiesitkö muuten, että Hillary Clintonin kampanjapäällikkö John Podesta on Alisteir Crowleyn Thelema-uskonnon kannattajia? Ja, että hän on osallistunut “Spirit Cooking”-rituaali-illallisille performanssitaiteilija Marina Abramovichin kanssa? Käytännössä kaikki johtavat poliitikot Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja uskallan sanoa, koko maailmassa, ovat tavalla tai toisella osallisina näissä: okkultistisissa salaseuroissa, satanistisissa veriuhreissa ja pedofiliassa.
Dekadentit, läpeensä korruptoituneet sisäsiittoiset mahtisuvut, kuten Euroopan kuningassuvut, ovat kaikki sukulaisia keskenään, ja vaikka niiden väitetään olevan nykyään täysin vailla poliittista valtaa, ei tämä välttämättä pidä aivan paikkaansa. Kuninkaallisiin sukuihin eivät kuulu vain ne, jotka julkisesti esiintyvät prinsseinä ja prinsessoina ja kuningattarina ja niin edelleen. Jo pitkään nämä suvut ovat käyttäneet jalkavaimoja tuottaakseen massoittain jälkeläisiä, jotka voidaan sitten asettaa, kuka mihinkin johtotehtävään, yksi tuohon pankkiin, toinen tuohon poliittiseen virkaan. Nämä verilinjat ja suvut käyttävät tietysti myös omia vakoojiaan ja agenttejaan, vaikuttaakseen tapahtumiin ja ennenkaikkea pysyäkseen kiinni vallassa.
Viimeaikaisten paljastusten johdosta tiedämme, että esimerkiksi Englannin kuningasperheen lähipiiri ja siten Iso-Britannian hallitseva eliitti, on harjoittanut vielä viime vuosina ja vuosikymmeninä sadistista, uskallan jopa väittää ritualistista pedofiliaa. Prinssi Andrew’n tiedetään vierailleen juutalaisen pedofiilimiljardööri Jeffrey Epsteinin orgia-saarella. Edesmenneen, entisen pääministeri Ted Heathin satanistisesta pedofiliasta pitkään kertoneet huhut on nyt myös vahvistettu, ja prinssi Charlesin parhaan kaverin, BBC-juontaja Jimmy Savilen on myös todettu jatkaneen lasten ja kuolleiden ruumiiden raiskaamista elämänsä loppuun asti eliitin suojeluksessa.
Samoin tiedämme Amerikassa toimivan vastaavanlaisen vaikutusvaltaisen pedofiiliringin aivan poliittisen eliitin huipulla. Tulen tätä johdantoa seuraavissa kirjoituksissa esittämään todistusaineistoa sen puolesta, että presidentit George H.W. Bush, Bill Clinton, George W. Bush, ja Barack Obama ovat kaikki olleet tämän okkultistisen pedofiilimafian jäseniä.
Tiedämme järjestäytyneestä pedofiliasta myös katolisen kirkon ja useiden muiden uskonnollisten valtarakenteiden sisällä. Väitän, että nämä eri yhteiskunnan osa-alueilla toimivat okkultistiset ja satanistiset pedofiiliverkostot eivät ole itsenäisiä, vaan ne kaikki liittyvät samaan salaseuraverkostoon, joka toimii niin Belgiassa, kuin Ranskassa, Israelissa, Saudi-Arabiassa, Saksassa ja uskallan jopa sanoa, että se on ulottanut valtahierarkiansa lonkerot kaikkialle maailmaan. Ja juuri nämä samat järjestäytyneet rikolliset, nämä satanistiset ja sadistiset pedofiilit, jotka teeskentelevät olevansa ihmiskunnan hyväntekijöitä ja suorastaan jonkinlaista moraalista etujoukkoa ja eliittiä, hallitsevat maailmaamme.
Tähän johtopäätökseen tuleminen on ollut äärimmäisen raskas kokemus, ja olen joutunut kyseenalaistamaan kaiken, mitä luulin tietäneeni maailmasta. En kuitenkaan ole älyllisen rehellisyyden nimissä voinut jättää tutkimustani kesken, vaan minun on ollut jonkinlaisen pyhän velvollisuudentunnon ajamana pakko seurata johtolankoja kaniininkolon pohjalle asti.
Kuinka voisinkaan teeskennellä, ettei mitään ole tekeillä, kun nämä okkultistiset salaseurat ovat asettaneet symbolinsa kaikkien nähtäville, kaupunkien ja rakennusten arkkitehtuuriin, yhtiöiden logoihin, televisiosarjoihin, elokuviin, rahaan, uskonnollisiin “pyhiin” objekteihin, kaikkialle. Kun käytännössä jokainen massatapahtuma on silmiinpistävä okkultistinen rituaali, kun kaikki “tähdet” osoittavat uskollisuuttaan juutalaisten mystiselle kabbalalle, vapaamuurareille ja babylonialaisille mysteeriuskonnoille, miten kukaan voi kiistää, että jotain hyvin merkillistä on tosiaankin meneillään?
Siksi olen suorittanut tämän pitkällisen tutkimuksen, ja haluankin nyt esittää alustavasti keräämäni todistusaineiston tämän salaliiton olemassaolosta, ja paljastaa tämän salatun historian niin hyvin, kuin suinkin mahdollista. Lienee itsestään selvää, että pidän tätä tehtävää äärimmäisen tärkeänä, suorastaan ehdottoman välttämättömänä, jotta ihmiskunta voi käsitellä tämän traumaattisen kokemuksen, ja vapautua niistä näkymättömistä kahleista, joilla ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on vangittu pieneen, pieneen, postimerkin kokoiseen käsitykseen todellisuudesta.
Tässä kirjassa käyn läpi salatun maailmanhistorian, jonka olen jakanut neljään merkittävään osa-alueeseen, jotka kietoutuvat toisiinsa toistuvien teemojen ja merkillisten yksityiskohtien kautta. Nämä neljä aihe-aluetta, ovat neljä ideologiaa, neljä meemipleksiä, neljä kronologisessa järjestyksessä ilmenevää historiallista aatetta ja tapahtumaketjua, jotka olen nimennyt kristinuskoksi, liberalismiksi, kommunismiksi ja kansallissosialismiksi. Tämä jaottelu voi vaikuttaa aluksi arbitraarilta, mutta kokonaiskuvan hahmottuessa tämä jaotteluvalinta käy toivottavasti lukijalle selväksi.
Kantava teema tässä esittämässäni historiallisessa narratiivissa on siis salatun, kielletyn, okkultistisen aspektin esiintuominen, mutta, myös, juutalaisen kansan keskeinen asema maailmanhistoriassa. Tämä pieni kansa on nimittäin näytellyt maailmanhistorian kannalta aivan kohtuuttoman merkittävää osaa, niin hyvässä, kuin pahassakin, ja tästä näkökulmasta haluan myös esittää juutalaisten vaietun historian.
Juutalaissalaliittojen ja järjestyneen juutalaisen rikollisuuden olemassaolo läpi historian on tietysti valtava tabu meidän aikanamme, koska juutalaisten vaikutusvalta on niin mittava, ja heidän itsestään antama julkikuva niin värittynyt. Toisaalta kohdatessaan tämän juutalaisen rikollisuuden ja juutalaiset salaliitot, ovat ei-juutalaiset kansat, goyim, kuten he meitä kutsuvat, taipuvaisia liioitteluun, huhupuheisiin ja juutalaisten demonisointiin. Niin sanottu anti-semitismi ei kuitenkaan ole mikään “selittämätön ilmiö”, juutalaisia ei ole vainottu ja vihattu jostain ihmeellisestä ja tuntemattomasta syystä, vaan niin kutsutut anti-semitistit ovat tehneet antipatiansa syyt kyllä varsin selviksi, joskaan juutalaiset eivät haluaisi, että näistä syistä sen kummemmin keskusteltaisiin. Minä kuitenkin aion puhua niistä täysin avoimesti.
Kun nämä aspektit, eli toisaalta kielletty, okkultistinen historia, ja toisaalta juutalaisten vaikutus historiallisissa kehityskuluissa - siis juutalaisuus suhteessa mainitsemiini neljään historialliseen ilmiöön: kristinuskoon, liberalismiin, kommunismiin ja kansallissosialismiin - kun tämä otetaan huomioon, aukeaa historiallisesta draamasta aivan uusi ulottuvuus, joka pitää sisällään kollektiivisten ongelmiemme lopullisen ratkaisun avaimet.
Älkää antako tämän mustan huumorin, ja synkän aihealueen kauhistuttaa itseänne. Kirjoitan (sanon) tämän kaiken sine ira et studio, ilman vihaa, tai puolueellisuutta. Tämän kaiken teen auttaakseni tieteen, historiantutkimuksen, ja yhteiskunnan positiivista kehitystä. Vain käsittelemällä pahuuden traumaattista todellisuutta, voimme integroida sen puistattavan olemassaolon omaan maailmankuvaamme. Olen itse käynyt läpi näitä vaikeita asioita tutkiessani niin monesti samat vaiheet: ensin olen aina kieltänyt synkän todellisuuden, sen aiheuttaman kognitiivisen dissonanssin vuoksi, koska se ei sovi siihen maailmankuvaan, joka minulle on annettu. Sitten vihan ja suuttumuksen, kun olen joutunut myöntämään, että minulle on valehdeltu, ja että tämä hallitseva eliitti todella toimii niin moraalittomasti, niin julmasti ja epäoikeudenmukaisesti kuin se tekee. Lopulta masennuksen, joka on seurannut tämän synkän informaation omaksumisesta, ja lopulta, kaikkea tätä on seurannut hyväksyminen, ei siinä mielessä, että antaisin hyväksyntäni tälle järjestäytyneelle rikollisuudelle, psykopatialle ja pahuudelle, vaan siinä mielessä, että tiedostan sen olevan olemassa, tuntematta sen johdosta ylimääräistä ahdistusta, vihaa, tai surua. Vasta nyt tämän tilan saavutettuani, voin ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin saattaakseni tämän keräämäni informaatiokokonaisuuden niin hyvin kuin suinkin kykenen myös muiden tietoisuuteen, jotta voimme yhdessä tehdä jotain näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
En siis halua lietsoa vihaa, mutta haluan varoittaa, että tämä hallitseva eliitti pitää kriittisesti ajattelevaa, oikeudenmukaisuuteen ja totuuden leviämiseen pyrkivää tietoisuutta vihollisenaan. Se pyrkii heikentämään massojen ja kollektiivisten organismien kykyä toimia, jotta se voisi olla ainut yhtenäinen valta maailmassa, kaikkien muiden joukkojen ollessa hajotettuja, ja siten hallittuja. Haluan siis vain varoittaa: järjestäytynyt psykopaattinen eliitti on sodassa sinua, vapauttasi ja oikeuksiasi vastaan, ajattelit sinä siitä mitä hyvänsä.
En halua kiihottaa ketään sen enempää juutalaisia, katolilaisia, muslimeita, pankkiireja, kapitalisteja, kommunisteja, vapaamuurareita, tai mitään muutakaan ryhmittymää vastaan. Jokaisella ideologialla ja jokaisella organisaatiolla on hyvät, ja huonot puolensa, ja haluankin eritellä näitä plussia ja miinuksia, jotta tulevaisuudessa voitaisiin välttää aikaisemmin tehdyt virheet, mutta myös säilyttää se, mikä on ollut oivallista ja hyvää.
Jos kritisoinkin aatteita, tai organisaatioita, ei kenenkään tule ottaa näitä kritiikkejä henkilökohtaisesti, vaikka sattuisikin kuulumaan tällaiseen kritiikin kohteeksi joutuneeseen organisaatioon, tai kannattamaan kritisoimaani aatetta. Haluanhan kaikkea hyvää kaikille, ja jos itse olisin esimerkiksi ajautunut vaarallisen kultin jäseneksi, tai olisin omaksunut vaarallisen, moraalittoman, tai järjettömän ideologian, itse sitä ymmärtämättäni, niin olisihan silloin vain hyvä asia, jos joku pystyisi minut vapauttamaan moisesta erheestä. Tällä tavoin haluaisinkin siis yksilöiden ymmärtävän, että he ovat itsessään jotain paljon enemmän, kuin mikään idea, jota he sattuvat kantamaan päässään, tai mikään sosiaalinen rooli, jossa he toimivat jossain organisaatiossa. Itse olen tietysti periaatteellisesti valmis muuttamaan mieltäni mistä tahansa asiasta, jos vain tarpeeksi päteviä argumentteja esitetään tietoisuuteeni. Vaikka pyrinkin mahdollisimman tarkkaan ja selkeään kielenkäyttöön, sekä pohjaamaan kaikki väitteeni mahdollisimman helposti tarkistettavissa olevaan informaatioon, on kuitenkin oletettava, että olen ihmisenä taipuvainen virheisiin, mutta, olen valmis korjaamaan nämä virheet, jos ne minulle osoitetaan.
Tulen toki faktoihin perustuvan historiankirjoituksen lisäksi esittämään omia näkemyksiäni, ja ottamaan kantaa käsittelemiini ajatussuuntauksiin, niiden ideoihin, niiden tavoitteisiin, niiden oppeihin. Lähestyn siis historiaa eklektisesti, mutta en sattumanvaraisesti, poimien sieltä täältä, mikä tuntuu miellyttävältä, vaan pyrkien mahdollisimman systemaattiseen ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, tarkastellen jokaista aihetta useasta eri näkökulmasta, ja näin läpivalaisten hämärät ja vaikeat, hämähäkinseittien peittämät historialliset kaninkolot.
Lähestymistapani pääpaino ei ole materialistisessa historiassa, vaan nimenomaan aatehistoriassa, ihmismielen kehityksessä. Myytit, mytologiset arkkityypit ja uskonnolliset narratiivit, vaikka ne materialistisessa historiankäsityksessä jätetäänkin lähes huomiotta, ovat kuitenkin merkittäviä ilmiöitä, ja nämä suuret uskomukset, ideologiat, ja tarinat, ohjaavat ja luovat konkreettista historiallista todellisuutta. Itse asiassa, tämä lähestymistapa on paljon kokonaisvaltaisempi, ja se ottaa huomioon paljon suuremman kaistaleen todellisuutta, kuin näennäisesti tieteellinen ja materialistinen historiankäsitys, sillä tästä fenomenologisesta näkökulmasta katsottuna nämä modernit selitystavat ovat vain historiallisia ilmiöitä, ne sisältyvät siihen suureen, kaiken kattavaan ilmiöiden ketjuun, jonka aikaisempia mytologis-uskonnollisia tietoisuus-muotoja ne kohtelevat halveksuen ja ylenkatsoen, sen sijaan, että ymmärtäisivät itse kasvavansa niistä, niinkuin kasvi kasvaa juuristaan. Tämä historiaton historia, jossa meidän aikamme “tieteellisiä” käsityksiä pidetään objektiivisina ja kehittyneinä, kun taas muinainen viisaus on jotain lapsellista ja naurettavaa, on itsessään mitä suurinta typeryyttä ja kapeakatseisuutta. Vain ymmärtämällä, mistä olemme tulleet, voimme ymmärtää, missä olemme nyt.
Näin modernit tiedeuskovaiset naturalistit tulevat toteuttaneeksi Raamatun muinaiset kirjoitukset, joissa puhutaan Jumalan halveksujista: “Missä on viisas, missä on kirjuri, missä on tämän maailman väittelijä? Eikö Jumala ole tehnyt typeräksi tämän maailman viisauden?” ja: “Julistaessaan itsensä viisaiksi, he tulivat hölmöiksi.” Kuin myös Jeesuksen sanat: “Minä kiitän sinua, oi Isä, taivaan ja maan Herra, että olet piilottanut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä, ja olet paljastanut ne lapsille: jopa niin, Isä; sillä niin oli hyvä sinun silmissäsi.”
Lapsellinen, viaton, leikkisä ja mielikuvituksellinen mieli voi tavoittaa salaisuuksia, jotka ovat tunkkaiselta, itsensä liian vakavasti ottavalta tietoisuudelta ikuisesti piilossa. Kuten uskonnollisten vertauskuvien, ja allegorioiden hengelliset totuudet saattavat jäädä piiloon sellaisilta puusilmäisiltä tosikoilta, jotka sulkevat todellisuudestaan pois kaiken oudon, kaiken merkillisen, ihmeellisen ja yliluonnollisen.
Tämä asenne, “ei se ole mahdollista”, on juuri se syy, joka mahdollistaa okkultististen salaseurojen, ja satanististen pedofiilirinkien toimimisen globaalin yhteiskunnan korkeimmilla tasoilla. Okkultistinen papisto on onnistunut piilottamaan itsensä kaikkien silmien eteen, mutta, tulevaisuudessa tämä ei toivottavasti ole enää mahdollista.
Vaikka nämä salaseurat ovatkin äärimmäisen vaikutusvaltaisia ja voivat vaikuttaa pelottavilta, on meidän kuitenkin ymmärrettävä, että ne eivät kerta kaikkiaan kestä paljastumista, ne eivät kestä totuuden valoa ja avointa debattia. Tämän takia suurten kansanjoukkojen on periaatteessa helppo paljastaa ne, vaatimalla avointa debattia ja avointa keskustelua tunnetuista tosiasioista. Tähän halltiseva okkultistinen eliitti ei kuitenkaan voi suostua, sillä heti, kun tämän aiheen ympärille asetetut talismaaniset voimasanat, ja kiroukset, ja leimat, kuten “salaliittoteoreetikko”, “populisti”, “anti-semitisti”, ja niin edelleen, menettävät otteensa ihmisten mielissä, ja avoin keskustelu mahdollistuu, okkultismin avulla valtaan pyrkivän eliitin peli on jo pelattu. Tästä syystä voi kuitenkin nopeasti syntyä tilanteen eskaloituminen, kun vallanpitäjät pyrkivät kynsin hampain pitämään kiinni vallastaan. Saatana hyökkää lopunaikoina raivolla pyhien kimppuun, koska se tietää, että se on jo hävinnyt, ja että sillä on vain vähän aikaa.
Kun kissa on otettu pois pussista ja laitettu pöydälle, henkeä ei enää saada takaisin pulloon - ja hyvä niin. Me haluamme totuuden - koko totuuden ja vain totuuden, emmekä ole kääntymässä takaisin, yrittäisi eliitti sitten millaisia painostuskeinoja tahansa.
Näissä esseissä esille tuomani historialliset tosiseikat, ovat siinä määrin merkittäviä, että niiden tulisi kuulua yleissivistykseen, ja jokaisen koululaisenkin tulisi saada tietää niistä. Epäilemäni syy sille, miksi näin ei jo ole, lienee jo tässä vaiheessa lukijan arvattavissa.
I - KRISTINUSKON SALATTU HISTORIA
Kristinusko on ilmiönä yksi laajimmista. Jo Raamatun 66 kirjaa pitävät sisällään niin valtavan määrän informaatiota, runoutta, historiaa, elämänfilosofiaa, sananlaskuja, vertauskuvia, ja symboleita, että niiden kaikkien avaaminen ja selittäminen vaatisi vähintäänkin toisen tuhatsivuisen kirjan. Mutta, kun otetaan huomioon kristinuskon konkreettinen historia Raamatun kirjoittamisen jälkeen, ja kaikki ne teologiset ja filosofiset debatit joita sen sisällöstä on käyty, huomataan, että tämän moniulotteisen ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen lopullisesti, täydellisesti, on yksinkertaisesti mahdotonta.
Kaikki erilaiset tulkinnat, teoriat, koulukunnat ja opit haarautuvat äärettömyyksiin. Yhden kansan, ja lopulta yhden miehen uskon siemen on todella kasvanut ja laajentunut eksponentiaalisesti. Jumalan valtakunta todella on ollut kuin sinapinsiemen, pienin kaikista siemenistä, josta on kuitenkin kasvanut kaikista suurin puu, jonka oksille kaikenlaiset linnut ovat tehneet pesänsä. Sanan siemen kylvettiin kaksituhatta vuotta sitten, ja kaikki nämä vuodet se on tehnyt työtään, ilman, että kylväjä silloin aikoinaan tiesi, miten kaikki tapahtuisi.
Jos kristinuskoa haluttaisiin ymmärtää kokonaisvaltaisesti ilmiönä, tulisi meidän varmaankin tietysti tutkia myös Raamatun virallisen kaanonin ulkopuolista kirjallisuutta ja antaa niiden täydentää kokonaiskuvaamme historiasta. Apokryfikirjoja, ja pseudepigrafista kirjallisuutta, Aadamin ja Eevan tarinaa täydentäviä “Eedenin kadonneita kirjoja”, sekä esimerkiksi gnostisia evankeliumeja, kuten “Tuomaan evankeliumia”, joka sisältää mittavan kokoelman Jeesuksen sanontoja, joista useat ovat löydettävissä virallisista evankeliumeista, mutta eivät suinkaan kaikki.
Samoin saadaksemme kokonaiskuvan, tulisi meidän tietysti vertailla Raamatun kertomuksia muihin muinaisiin myytteihin, nähdäksemme, miten ne vertautuvat toisiinsa, ja näin hahmottaen enemmän ja enemmän muinaisen historian todellisuudesta, ja Raamatun kertomusten suhteesta siihen.
Nykyaikana käytävässä uskontokeskustelussa särähtävät korvaan erilaisten fanaatikkojen ja fundamentalistien näkemykset. Esimerkiksi takertuminen muinaisten pyhien tekstien kirjalliseen tulkintaan, ehdoton, dogmaattinen vaatimus, että maapallo on noin 6000 vuotta vanha, Jumala loi maailman kirjaimellisesti seitsemässä päivässä, puhuva käärme houkutteli Eevan ja Aadamin syntiin, Nooan arkki oli kirjaimellisesti täynnä kaikkia maailman eläinlajeja, ja niin edelleen ja niin edelleen. Näiden näkemysten kiihkeät puolustajat edustavat selkeästi ymmärtämättömän Nikodeemuksen ajattelutapaa, joka tunnetusti kysyi Jeesukselta: “Miten ihminen voi syntyä uudestaan, kun hän on vanha? Voiko hän mennä takaisin äitinsä kohtuun syntyäkseen toisen kerran?”
Vastaavasti meillä on toisenlaisia dogmaatikkoja, jotka papukaijojen tavoin toistelevat oppimiaan muodikkaita fraaseja: “pronssikautisia satuja”, “primitiivisen aavikkokansan satuja”, ja muita sarkastisia kommentteja “juutalaisista zombeista”. Nämä kaikki vaikuttaisivat olevan loppujen lopuksi joko laiskuuden synnyttämiä tekosyitä, joiden avulla koko kristillinen traditio voidaan sivuuttaa jonain “turhana”, “primitiivisenä”, “merkityksettömänä”, samalla kun näiden latteuksien latelija itse kohoaa omissa silmissään suorastaan säkenöiväksi intellektuelliksi ja skeptikoksi. Tämä on tietysti mitä suurinta typeryyttä, sillä vain hullu tuomitsee jotain ilman tutkimusta. Miten tällainen ihminen voisi esimerkiksi koskaan olla varma uskossaan, entä jos Raamattu onkin totta? Hänen ei pitäisi voida asiaan perehtymättömänä ottaa siihen kantaa. Hän tietää vain, että Raamatussa sanotaan joitain asioita, jotka eivät kertakaikkiaan sovi hänen maailmankuvaansa, ja siksi koko kirjaston täytyy olla “lapsellinen satukirja”, jonka tutkimiseen vain täydelliset tomppelit tuhlaavat aikaansa.
Kuka tahansa voi valikoida Raamatusta haluamiaan kohtia, ja pilkata niitä, saada ne näyttämään naurettavilta, mutta eikö ole paljon arvokkaampaa, paljon parempaa, tutkia tuota maailman merkityksellisintä, myydyintä, painetuinta, historiaan eniten vaikuttanutta teosta, ei ainoastaan avoimen neutraalisti, vaan jopa luottaen, että tuosta muinaisen viisauden loputtomasta aarreaitasta voi tosiaan löytyä vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, ja ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin? Kenties tuo kirja pitää sisällään sanoman, joka on tarkoitettu juuri sinulle, ja joka sinun on tarkoitus siitä löytää, jotain, jota kukaan ennen sinua ei ole löytänyt, eikä ole voinutkaan löytää, sillä tuo salattu manna on tarkoitettu juuri sinua varten, juuri tässä maailmanajassa?
Miten ylipäätään voisimme ymmärtää omaa olemassaoloamme, varsinkin me täällä läntisessä sivilisaatiossa, joka kiistämättä pohjautuu kristinuskoon, sen arvoihin ja sen ajattelutapaan? Kuinka voisimme samaistua suuriin ajattelijoihimme, tai todella ymmärtää heitä, jos emme ymmärrä sitä älyllistä perustaa, joka on vaikuttanut heihin? Lukiessamme Raamattua, emme saa uutta ymmärrystä ja näkökulmaa ainoastaan muinaisiin juutalaisiin ja ensimmäisiin kristittyihin, vaan kaikkiin niihin, jotka ovat lukeneet tuon ikuisen kirjan sanoja läpi historian. Näin myös arkkitehtuuri, kuvataide, musiikki, kaunokirjallisuus, ja kaikista tärkeimpänä niiden kaikkien kuvaama elämä itse, nämä kaikki avautuvat uudella tavalla ja merkityskerrostumat syvenevät, lähestyen ääretöntä mysteeriä.
Tässä valossa onkin kummallista, että kaikenlaisesta näennäisesti kristillisestä perinteestä huolimatta, selviää koulujärjestelmästä ja rippikoulustakin lukematta varsinaisesti juurikaan Raamattua. Kaikenlaisia muita kirjoja lapset kyllä laitetaan lukemaan, mutta tähän merkkiteokseen tutustutaan lähinnä katkelmien välityksellä, ja silloinkin vain ikäänkuin vanhasta tottumuksesta ja perinteen vuoksi. Saati sitten, että kokonaisuus käytäisiin läpi, ja selitettäisiin, minkä ei luulisi olevan kovinkaan mahdoton tehtävä 12 vuoden uskonnonopetuksen ja rippikoulun lisä-opetusohjelman aikana, mutta, niin vain on, että mitään tämänkaltaistakaan yleissivistystä ei tuon kummallisen opintokokonaisuuden aikana ainakaan minulle ole annettu. Voisiko olla, että näin on tarkoituskin? Muodostaako Raamatun vallankumouksellinen sisältö itseasiassa mitä suurimman uhan nykyiselle yhteiskuntajärjestyksellemme? Ja, että itseasiassa jopa papisto itse pyrkii kaikin keinoin piilottamaan Raamatun opin, jopa siinä määrin, että uudet raamatunkäännökset muuttavat keskeisiä opinkappaleita, vääristääkseen siten oppia haluamaansa suuntaan, jotta okkultistinen papistoluokka voisi paremmin hallita ihmisiä? Kyllä, kyllä, ja kyllä. Uskonnolliset auktoriteetit ovat edelleen samanlaisia kuin Jeesuksen aikoihin: he eivät itse mene Jumalan valtakuntaan, ja kaiken lisäksi vieläpä estävät myös muita menemästä sisälle.
Minä haluan siis nyt kuitenkin esittää oman rehellisen ja nöyrän tulkintani Raamatun sanomasta ja opista, sellaisina kuin ne ovat minulle näyttäytyneet.
Aloitetaan Raamatun ensimmäisistä kertomuksista, noista muutamista keskeisistä alkumyyteistä, jotka luovat temaattisen perustan koko teokselle.
Tämän sanominen varmasti voi jo loukata jonkun uskonnollisen henkilön pyhiä sensibiliteettejä: ‘Mistä ihmeen myyteistä? Eikös tämän pitänyt olla Jumalan Sanaa, Jumalan erehtymätön ilmoitus itsestään?’
En välttämättä sano, etteikö niin voisi olla, mutta, haluan kuitenkin huomauttaa, että Mooseksen rukous Psalmissa 90, jota Pietari lainaa toisessa kirjeessään, sanoo, että tuhat vuotta on herran silmissä vain päivä. Kuinka siis luomistyö, jota ei ollut kukaan muu kuin Jumala itse katselemassa, voisi olla kirjaimellisesti seitsemän päivän mittainen? Meidän on tulkittava Raamattua siten, että Uusi Testamentti valaisee Vanhan Testamentin merkityksen, sillä tuo kuva, jota me kuin kuvastimesta katselemme, tarkentuu jokaisen historiallisen vaiheen edetessä. Profetiat toteutuvat, Jumalan sanan merkitykset, jotka on seitsemällä sinetillä suljettu, avautuvat ihmisen tietoisuuden kypsyessä ja varttuessa. Näin ei siis olisi mielestäni ollenkaan väärin tulkita noita luomispäiviä, joista vasta viimeisenä Jumala luo ihmisen, sinä evolutiivisena prosessina, jota moderni tiede on niin yksityiskohtaisesti kuvaillut, ja jonka se väittää olevan 3,8 miljardin vuoden mittainen. Tuollaiset luvut ovat tietysti ihmisen näkökulmasta suunnattoman suuria, mutta Jumalalle ne ovat olleet kuin kuusi päivää. Näin voimme sovittaa yhteen evoluutioteorian ja luomiskertomuksen, ja nähdä, että ne eivät ole itseasiassa toistensa kanssa ristiriidassa, vaan täydentävät kokonaisymmärrystämme siitä historiallisesta todellisuudesta, joka on tapahtunut.
Ja mikä onkaan kertomuksen seuraava vaihe: paratiisi, Eedenin puutarha. Tämä arkkityypillinen kertomus kadonneesta, muinaisesta kultaisesta ajasta, viattomuuden ja yltäkylläisyyden ajasta, on suorastaan universaali alkumyytti, jonka kaikki muinaiset kulttuurit Egyptistä Persialaisiin ja Kreikkaan tuntuvat jakavan. Mikä selittää tämän? Jälleen kerran, modernin historiantutkimuksen valossa voimme ymmärtää, että myytti kadonneesta kultaisesta ajasta koskee ihmisen evoluution todellista vaihetta, jossa olimme jo ihmisiä, mutta vielä eläinten lailla viattomia, ilman tietoisuutta, ja sen mukanaan tuomia neurooseja ja moraalisia dilemmoja.
Mainitsemissani Eedenin kadonneissa kirjoissa tätä teemaa avataan, kirjoissa kerrotaan enemmän ja yksityiskohtaisemmin siitä, mitä tapahtui, kun Aadam ja Eeva söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, ja kun heidät karkotettiin paratiisista. Nämä kirjat ovat kuin “luolamiehen opas tietoisuuden heräämiseen”[1]. Ensimmäinen asia, jonka Aadam tekee tultuaan ulos paratiisista, on kivinen alttari, jolla hän polttaa suitsuketta uhriksi Herralle. Näin meillä on kuvaus kivikauden miehen kehittämästä tulenteon taidosta, joka syntyy välittömästi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän syömisen jälkeen.
”Aadam ja Eeva rukoilevat Jumalalta anteeksiantoa ja pääsyä takaisin puutarhaan, mutta turhaan. Joten autiomaahan he menevät. Ensin he ovat molemmat hämmentyneitä ja eksyksissä, unenomaisessa lohduttomuudessa. Nähden maailman uusin silmin, he vaeltavat yön läpi etsien turvaa, jonka he löytävät kiviröykkiön luota. He menevät luolaan sateensuojaan, mutta ryhtyvät nopeasti pelkäämään luolan pimeyttä. He itkevät ja rukoilevat Jumalaa aamuun asti, ja katuvat, että söivät hyvän ja pahan tiedon puusta. Kun aurinko vihdoin nousee, he menevät paniikkiin ja uskovat, että se on tulinen enkeli, joka on tulossa tappamaan heidät.”[2]
Voimme samaistua esi-isiimme, jotka heräävät tietoisuuteen oudoissa olosuhteissa, omituisella planeetalla, jota he ensi kerran ryhtyvät ihmettelemään tietoisella mielellään, peläten outoa ja uutta todellisuutta. Tavallaan jokainen ihminen käy myös henkilökohtaisessa elämässään läpi tämän tietoisuuteen heräämisen prosessin, ja näin tuo ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden heräämisestä kertova myytti vertautuu myös pienen lapsen kasvupsykologiaan, matkalla aikuisuuteen. Niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Niinkuin makrokosmoksessa, niin myös mikrokosmoksessa.
Virallisen Raamatun kertomuksessa Puutarhan tapahtumista, törmäämme ensimmäiseen eksplisiittiseen, Jeesusta Kristusta käsittelevään profetiaan. Käärme huijasi naista, ja siksi Jumala julistaa vihan käärmeen siemenen ja naisen siemenen välille, sanoen, “se murskaa sinun pääsi, mutta sinä vahingoitat sen kantapäätä.” Tämä toteutuu, Raamatun lopussa, Ilmestyskirjassa, kun Kristus voittaa Saatanan lopullisesti, ja heittää sen tuliseen pätsiin, yhdessä pedon, ja väärän profeetan, ja kaikkien niiden kanssa, jotka ottivat pedon merkin käteensä, tai otsaansa.
Näin nämä Mooseksen ylöskirjoittamat, suullisena perimätietona aikojen alkuhämäristä asti hänen päiviinsä kulkeutuneet kertomukset saavat symbolisen vastakappaleensa lähes 1500 vuotta myöhemmin, kun apostoli Johannes kirjoittaa ylös Patmoksen saarella lopunajan merkin:
“Ja suuri ihme ilmestyi taivaalle; nainen puettuna aurinkoon, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään kahdestatoista tähdestä tehty kruunu: Ja hän itki, ollen raskaana, synnytystuskissa. Ja ilmestyi toinen ihme taivaalle; ja katso, suuri punainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja seitsemän kruunua päänsä päällä. Ja sen häntä pyyhkäisi kolmanneksen taivaan tähdistä maan päälle: ja lohikäärme seisoi synnyttävän naisen edessä, nielaistakseen lapsen heti kun se syntyisi.”
Näin siis naisen siemen ja käärmeen siemen kamppailevat taivaalla näkyvissä merkeissä, Johanneksen Ilmestyksessä, joka on siis profetia lopunajoista. Lohikäärme on nouseva maailmanhallitus, maailmanvaltakunta, jonka päät, kruunut ja sarvet ovat maailman johtajia ja valtakuntia, jotka antavat valtansa Anti-Kristukselle. Ensimmäisen Mooseksen kirjan ennustus siitä, miten naisen siemen talloo käärmeen pään toteutuu, jos ja kun, Kristus saavuttaa lopullisen voiton Saatanasta.
Mutta, huomatkaa tässä piilotettu yhteys astroteologiaan! Aurinkoon puettu nainen, kaksitoista tähteä pään päällä ja kuu jalkojen alla - mitä tämä symboli voi tarkoittaa? Ahaa, sehän on Maa, Äiti-Maa, Gaia, mutta myös Äiti-Maaria, Jeesuksen äiti. Auringon säteisiin puettu, kuu jalkojen alla, korkealla pään päällä kaksitoista tähtikuviota, jotka ovat universaaleja, siis samat eläinradan kuviot on nähty lukuisissa eri kulttuureissa ympäri maailman! Nainen, lapsi, käärme, ja lohikäärme, sekä ne voittava aurinkosankari, ovat kaikki paitsi mytologisia arkkityyppejä, myös tähtikuvioita: Virgo, eli neitsyt, Bootes, eli karhunvartija, Ophiuchus, eli käärmeenkantaja ja Draco eli lohikäärme.
Näin Raamatussakin Paavalin lainaama muinainen kreikkalainen astrologi, Solin Aratus, kuvailee tähtikuvio Ophiuchusta:
“Aaveen selkää lähellä on kruunu, mutta hänen päänsä lähellä on Ophiuchuksen pää, ja sitten siitä voit johtaa tähdillä valaistuun Ophiuchukseen itseensä: niin kirkkaasti asetettuna hänen päänsä alapuolella ilmestyvät hänen hohtavat olkapäänsä. Ne olisi helppo merkitä jopa puolikuun valossa, mutta hänen kätensä eivät ole ollenkaan niin kirkkaat; sillä himmeänä juoksee tähtiloisto tällä ja tuolla puolen. Silti ne myös voidaan nähdä, sillä ne eivät ole hennot. Molemmat tiukasti tarttuvat käärmeeseen, joka kiertää Ophiuchuksen vyötäröä, mutta hän, vakaasti molemmat jalat tukevasti, talloo valtavan hirviön, jopa Skorpionin. Seisten pystyssä tämän silmän ja rinnan päällä. Nyt käärme on kietoutunut hänen kahden kätensä ympärille - vähän hänen oikean kätensä yläpuolella, mutta monissa kierteissä korkealla hänen vasemman kätensä yläpuolella.”
Eikö ole mielenkiintoista ajatella, että apostoli Paavali on lukenut tällaisen kirjailijan teoksia? Ja jopa lainaa niitä hyväksyvään sävyyn? Keskustellessaan Ateenassa stooalaisten ja epikurolaisten filosofien kanssa, apostoli Paavali lainaa häntä sanoessaan:
“Hänessä me liikumme, ja elämme, ja olemme, kuten eräät omat runoilijannekin ovat sanoneet, sillä me olemme kaikki hänen jälkeläisiään.”
Aurinkosankarin matka on ikuistettu myös okkultistiseen Tarot-pakkaan, jonka juuret ovat niinikään muinaisessa Egyptissä ja astroteologiassa. Vihkimätön okkultisti aloittaa matkansa Narrina, jonka astroteologinen alkuperä on Karhunvartijan, Booteksen tähtikuviossa, joka syntyy neitsyen tähtikuviosta ja tavoittelee symbolisesti Graalin maljaa, Pohjan Kruunua, Corona Borealista. Käärme väijyy kruunun alapuolella, ja hyvän ja pahan tiedon symbolina se voi tarjota Narrille matkalla joko apua, tai vaaraa.
Mytologian tuntijat ovat kenties jo muodostaneet mielessään yhteyksiä muihin vastaaviin taruihin. Käärmeenkantaja Ophiuchus tunnettiin muinaisessa Kreikassa myös jättiläiskäärme Pythonin kanssa painivan auringonjumala Apollona. Python kuvattiin joskus myös lohikäärmeenä. Myöhemmin kristityssä tarustossa samaa roolia näytteli lohikäärmeen surmannut Pyhä Yrjö.
Kun tarkastelemme näitä tähtikuvioita, huomaamme, että käärmeen kanssa painiva Ophiuchus itseasiassa tallookin skorpionin, ei käärmeen pään. Mutta, hänen yläpuolellaan, pää alaspäin kääntyneenä, on itse Hercules, joka tallaa lohikäärmeen pään päälle. Tarun mukaan Juno oli asettanut käärmeen vartioimaan jumalten puutarhaa ja sen kultaisia omenoita, mutta Hercules surmaa käärmeen yhtenä kahdestatoista urotyöstään, jotka symboloivat auringon matkaa eläinradan läpi.
Ilmestyskirjan taivaalle ilmestyneellä naisella on 12 tähteä kruununa päänsä päällä, Jeesuksella on 12 opetuslasta, ja Israelilla 12 sukukuntaa. Voisiko eläinradan kahdella toista tähtikuviolla, vuoden kahdellatoista kuukaudella, olla jotain tekemistä näiden toistuvien lukujen kanssa? Älkää edes epäilkö sitä. Raamattu sanoo, vaikka monet eivät tätä ole huomanneet, että evankeliumi on kirjoitettu tähtiin, ja että kaikki maailman kansat ovat siten jo kuulleet sen!
Näin apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 10. luvussa:
“Kuka hyvänsä kutsuu avukseen Herran nimeä, pelastuu. Miten he voivat kutsua häntä, johon eivät ole uskoneet? ja miten he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? ja miten he kuulevat ilman saarnaajaa? ja miten he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Kuten on kirjoitettu, Kuinka kauniit ovat niiden jalat, jotka saarnaavat rauhan evankeliumia, ja tuovat iloisia uutisia hyvistä asioista! Mutta he eivät ole kaikki totelleet evankeliumia. Sillä Jesaja sanoo, Herra, kuka on uskonut todistustamme? Niin usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan sanasta.
Mutta minä sanon, Eivätkö he ole kuulleet? Kyllä tosiaan, heidän äänensä meni kaikialle maailmaan, ja heidän sanansa maailman ääriin.”
Tämä nostaa esiin kysymyksen, keiden ääni? Keiden sanat? Mistä apostoli oikein puhuu? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen, kun huomaamme, että Paavali lainaa tässä Psalmia numero 19, jossa sanotaan näin:
“Taivaat julistavat Jumalan kunniaa; ja taivaankansi näyttää hänen käsityönsä. Päivästä päivään puhuu, yöstä yöhön näyttää tietoa. Ei ole puhetta, tai kieltä, jossa niiden ääni ei kuulu. Niiden linja on mennyt läpi maan, ja niiden sanat maailman ääriin. Niihin hän on tehnyt teltan auringolle, joka on kuin sulhanen tulossa ulos kammiostaan, ja iloitsee vahvana miehenä juoksemaan kilpaa. Hänen lähtönsä on taivaan äärestä ja hänen ratansa sen ääriin: eikä mikään ole piilossa sen kuumuudelta.”
Tässä siis näemme, että yhdessä kuningas Daavid, ja apostoli Paavali todistavat, että taivaan tähdet, ja auringon matka eläinradan läpi, ovat olleet universaali evankeliumi kaikille kansoille, ei ainoastaan juutalaisille. Kuinka siis tyypillinen kristitty voi kavahtaa täysin astrologiaa, ja pitää kaikkea siihen liittyvää harhaoppina ja mustana magiana, kun Raamattu itse niin voimakkaasti puhuu sen merkityksestä? Sanoohan jo koko Raamatun ensimmäinen lukukin:
“Ja Jumala sanoi, Tulkoon valoja taivaankanteen jakamaan päivän yöstä; ja olkoot ne merkkeinä, ja aikakausina, ja päivinä, ja vuosina.”
Palattakoon vielä, Solin Aratukseen, ja siihen mitä Paavali lainasi häneltä:
“Hänessä me liikumme, ja elämme, ja olemme, kuten eräät omat runoilijannekin ovat sanoneet, sillä me olemme kaikki hänen jälkeläisiään.”
Tässä apostoli Paavali siis lainaa kreikkalaista astrologia osoittaakseen ateenalaisille filosofeille tämän piilevän yhteyden kreikkalaisten ja juutalaisten uskontojen välillä, niiden yhteisen astroteologisen alkuperän.
Kaikkialla läsnäoleva yli-Jumala, “Taivaan Isä”, on jälleen kerran universaali arkkityyppi. Kiinassa hänen nimensä oli Tian, Kreikassa Zeus, ja me suomalaiset tunsimme hänet Ukko Yli-Jumalana, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Näin alamme myös ymmärtämään kristillistä panenteismia. Siis panteismia? Ei, panen-teismia, eli sitä, että kaikki on Jumalassa. Jumala sisältää itsessään kaiken olevan, mutta hän on silti olevan ulkopuolella ja yläpuolella, transsendenttina. Maailmassa ja äärettömyydessä, yhtälailla yksilössä kuin missä tahansa muussa asiassa, sillä kaikki tapahtuu Jumalassa. Hänessä me liikumme ja elämme ja olemme. Hän on meissä, ja me olemme hänessä, niinkuin Kristus oli Isässä ja Isä hänessä, sillä hän on antanut meille henkensä, jo maailman perustuksista lähtien. Hänessä ja hänen kauttaan kaikki on luotu, mikä on luotu.
Tällaiset argumentit varmasti raivostuttavat monia tahoja. Juutalaiset fariseuksetkaan eivät voineet sietää Jeesusta, koska hän julisti itsensä Jumalan pojaksi. Kukaan ei saa kohota lauman yläpuolelle. Tämän tiesi Herakleitoskin: "Kaikki täysi-ikäiset efesolaiset nostakoot itsensä narun jatkoksi ja luovuttakoot kaupungin poikasten käsiin, sillä he ajoivat maanpakoon parhaan miehensä, Hermodoroksen, lausuen näin: »Meistä älköön kukaan olko parempi kuin muut, tai jos on, niin olkoon sitä jossakin toisessa paikassa." Juutalaisetkin sanoivat: on parempi, että yksi kuolee kansan puolesta. Kristus muka pilkkasi Jumalaa ja teki itsestään Jumalan. Hän oli Jumala, ja hän oli Jumalan Poika, joka antoi kaikille vallan, jotka uskovat häneen tulla Jumalan lapsiksi. Juutalaiset eivät sallineet kenenkään tällä tavalla nostaa itseään kansan ja ylipappien yläpuolelle, ja siksi ruoskituttivat ja ristiinnaulitsivat viattoman Jeesus-paran. Näille teorioilleni on ainakin kahdenlaisia vastustajia. Toisaalta niitä, jotka tahtovat kieltää Raamatun sisältämän esoteerisen astrologian, ja sen universaalin, arkkityypillisen luonteen, ja toisaalta niitä juutalaisia, jotka tahtovat omia Jumalan itselleen, ja halveksuvat meitä “goyimeja”, ja pitävät meitä pakanoina, ja heihin verrattuina jonkinlaisina ali-ihmisinä. Tämä voi kuulostaa panettelulta, mutta juutalaisten historiaan ja nykyisyyteen perehtyneet henkilöt ymmärtävät, että tämä juutalainen ylimielisyys ei ole minun osaltani, siis kun sen esille tuon, mikään pahantahtoinen hyökkäys, vaan se on täysin vääjäämätön havainto, jonka jokainen juutalaisiin vähänkin pintaa syvemmälle perehtyvä tulee tehneeksi, ennemmin tai myöhemmin.
Tämän juutalaisen ylimielisyyden ovat niin profeetat, kuin apostolit, kuin Messias itse, moneen kertaan ja selvästi kumonneet, mutta tällä ei ole vaikutusta kaikista paatuneimpiin juutalaisiin. He eivät kerta kaikkiaan voi sietää sitä, että myös me “pakanat”, voimme olla Jumalan lapsia ja valittua kansaa, ja että tämän tittelin Jumala antaa lahjaksi jokaiselle uskovalle, mutta sen sijaan juutalaisilta hän on sen ottanut pois, koska nämä eivät uskoneet, vaan tappoivat Jumalan lähettämät profeetat, ja jopa hänen poikansa, Jeesuksen Kristuksen.
Apostoli Paavali selittää, kuinka myös pakanakansoilla on Jumalan laki sydämessään:
“Jumala antaa jokaiselle tekojensa mukaan: niille, jotka kärsivällisesti jatkavat hyvän tekemistä, siten etsien loistoa ja kunniaa ja kuolemattomuutta, ikuisen elämän: Mutta niille jotka ovat riitaisia, ja eivät tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, niille suuttumuksen ja vihan. Koettelemuksia ja ahdistusta, jokaiselle ihmissielulle, joka tekee pahaa, Juutalaiselle ensin, ja myös pakanalle: sillä Jumala ei katso syntyperään.”
“Eivät lain kuulijat ole oikeutettuja Jumalan edessä, vaan lain tekijät tullaan oikeuttamaan. Sillä kun pakanat, joilla ei ole lakia, tekevät luonnostaan lain sisältämät asiat, nämä, joilla lakia ei ole, ovat laki itselleen: jotka näyttävät lain työn kirjoitettuna sydämiinsä, heidän omatuntonsakin todistaen, ja heidän ajatuksensa joko syyttäen, tai armahtaen toinen toistaan.”
Näin siis näemme, että Jumalan laki on omatunto, ja että muinaisilla pakanoilla oli aivan yhtä lailla yhteys Jumalaan, kuin juutalaisillakin, siinä määrin kuin hekin saattoivat rakastaa lähimmäisiään, ja toimia oikeudenmukaisesti ja armollisesti. Juutalaisilla ei siis ole mitään syytä ylimielisyyteen, ja heidän rasistinen yrityksensä sulkea kaikki ei-juutalaiset Jumalan armon ulkopuolelle, ja korottaa itsensä ainoaksi “valituksi kansaksi”, on siis Raamatun valossa kaikinpuolin naurettava.
No, ei nyt tässä vaiheessa vielä enempää juutalaisista, me tiedämme kyllä, keitä he ovat ja mitä he tekevät, tarkoitan mediassa, politiikassa, taloudessa, taiteen ja kulttuurin saralla, tieteessä, ja, tiedämme kyllä myös miten he soluttautuvat kristinuskoon ja mädättävät sitä sisältäpäin. Me tiedämme, me näemme, ja Jumala näkee myös. Näiden kirjoitusten edetessä tulemme perehtymään syvemmin tähän juutalais-aspektiin, mutta palataan nyt sinne mistä lähdimme, eli Eedenin puutarhaan.
Käärme siis edustaa Saatanaa, Luciferia, joka antaa ihmiselle tietoisuutta, ja voimaa, mutta koska tuota tietoisuutta ja voimaa voidaan käyttää niin hyvään, kuin pahaan, ja koska ihminen on uskossaan heikko, hän sortuu syntiin useammin kuin ei. Ja siksi joudumme raatamaan täällä maassa otsamme hiessä tienataksemme leipämme.
Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä Lucifer, ei siis ole pelkästään pahan personifikaatio, vaan hänellä on selkeä rooli tässä kosmoksessa, valon ja tiedon tuojana, hän ei ole ainoastaan pahuuden enkeli, Saatana, vaan myös Prometheus, liekinkantaja, joka varasti tulen jumalilta.
Raamatussa Lucifer on kuitenkin varoitus liiallisesta ylpeydestä, ihmisen pyrkimyksestä kohota omilla töillään taivaaseen, rakentaa Babelin torni, tai Babylonin kaltainen maailmanvalta, nousta, kohottaa itse itsensä jumalaksi, niinkuin Nebuchadnezzar ja Rooman Keisarit. Pimeät okkultistit ottavat Mephistopheleen Faustille tekemän tarjouksen vastaan, saadakseen tietoa ja valtaa he myyvät sielunsa Luciferille, tavoitellessaan kuolemattomuutta tieteen ja teknologian avulla.
Entistä mielenkiintoisemmaksi tarina muuttuu, kun ymmärretään, että merkittävimmät okkultistiset salaseurat ovat kaikki käyttäneet Luciferia, tai jotain tämän saman arkkityypillisen symbolin muunnelmaa omana symbolinaan, ja ovat olleet aatteessaan “luciferilaisia”. Temppeliherrat, Ruusuristiläiset, vapaamuurarit ja Illuminati, teosofit, Natsien ja etenkin Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin Schwarze Sonne, eli Mustan Auringon salaseura, ovat omaksuneet Luciferin symbolin, ja nähneet Luciferin positiivisessa valossa. Symbolisten aasinsiltojen kautta voimme jäljittää Luciferin myös kommunistien, sekä katolisen kirkon näennäisen palvonnan ja ylistyksen kohteeksi. Alisteir Crowleyn magia lähenteli suorastaan satanismia, kun hän omaksui nimet “The Beast 666, ja Baphomet, jotka molemmat on varsin suoraan liitetty Raamatun Saatanaan. Joka muinaisaikoina on ollut symbolisesti, arkkityypillisesti Set, Pan, ja Saturnus.
Muinaisen Saturnuksen palvonnan symbolit ovat selkeästi esillä juutalaisuudessa, Islamissa, sekä katolilaisuudessa, mutta myös vapaamuurariudessa. Saturnus-kultin vaikutus on niin voimakas, että siitä saamme esimerkiksi sanat saturday, eli lauantai englanniksi, ja myös joulun on väitetty liittyvän muinaisten roomalaisten saturnalia-juhlaan. Saturnus, Satyyri Pan, Sarvipää, tähtikuvio Kauris, joka kuvataan eräänlaisena merivuohena, joka on symbolisesti vuohipäinen Baphomet, alaspäin käännetty pentagrammi, eli Mendezin Vuohi: kaikki nämä symbolit yhdistetään Saatanaan.
Myös Juutalaisten sapatti, sabbatai, tarkoittaa Saturnusta. Juutalainen kulttijohtaja, itseään messiaaksi väittänyt Sabbatai Zevi, eli Saturnus Zevi, ja hänen seuraajansa, olivat ne kryptojuutalaiset, jotka johtivat näennäisesti islaminuskoista Ottomaanien imperiumia kulissien takaa, Tessalonikasta ja muista välimeren vapaamuurarikeskuksista käsin. Samanlaista kryptojuutalaista aktiviteettia voimme havaita tänä päivänä kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa: asenteet juutalaisia kohtaan pehmenevät vuosi vuodelta, juutalainen sionismi ja Israelin roistovaltio ovat korvanneet Kristuksen alkuperäisen opin. Silti juutalaisten pettämät kristityt heiluttavat Israelin lippuja ja ylistävät juutalaisia Jumalan valittuna kansana. Juutalaiset eivät tietenkään kunnioita näitä typeryksiä pätkääkään, vaan yhä tänä päivänä he pilkkaavat Jeesusta Talmudissaan, ja sanovat, että hän on helvetissä, ulostepadassa kiehumassa, juutalaisten rabbien hämmennettävänä.
Vaikka me kristityt olemmekin monin verroin enemmän valittua kansaa, ja Abrahamin siementä, kuin juutalaisina esiintyvä Saatanan Synagoga, joka kantaa kuusisakaraista Remphanin tähteä lipussaan, ei meidän kuitenkaan tule ylpeillä siitä, että me olemme Jumalan valittuja, sillä emmehän ole tämän valinnan vuoksi tehneet mitään erityistä, ei meitä ole hyvyytemme tähden valittu, vaan juurikin heikkoutemme, ja syntisyytemme vuoksi, jotta siten Jumala tulisi meidät pelastaessaan korotetuksi, kuten Paavali selittää toisen korinttolaiskirjeen neljännessä luvussa:
“Meillä on tämä aarre maallisissa astioissa, jotta voiman erinomaisuus olisi Jumalasta, eikä meistä itsestämme.”
Ja, tämä aarteemme, Jumalan ilosanoma, on sitä erinomaisempi, mitä useammalle sen jaamme. Mitä enemmän tästä lahjasta annamme, sitä enemmän saamme. Mitä enemmän yritämme omia, ja ylentää itseämme, kuten juutalaiset tekivät ja tekevät edelleen, sitä enemmän menetämme. Joka luopuu elämästään, saa sen. Joka pyrkii sen säilyttämään, menettää sen. Joka tulee köyhäksi, se on rikas, mutta helpompaa on kamelin mennä neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä taivaaseen. Siunattuja ovat köyhät! Hyppikää ilosta, kun teitä halveksutaan ja vainotaan ilosanoman tähden - sillä suuri on silloin palkintonne taivaassa. Älkää pelätkö sitä, joka voi tappaa ruumiin, vaan sitä, joka voi sekä tappaa ruumiin, että tuhota sielun helvetissä.
Nämä dialektiset revoluutiot, käännökset, paradoksaalisuutta hipovat, luonnollisen ajattelutavan ylösalaisin kääntävät negaatiot, vertauskuvalliset, rajallisen maallisen tietoisuuden pienen laatikon ulkopuolelta tulevat kielelliset operaatiot ovat aivan keskeisiä kristinuskon ymmärtämisen kannalta. Tämä hengellinen vallankumous, uudelleen syntyminen hengestä, on paljon radikaalimpi muutos, kuin mikään maallinen yhteiskuntarakenteen muutos edes voi olla. Tämän takia voidaankin sanoa, että Jeesus Kristus on suurin vallankumouksellinen, ja suurin dialektikko, jonka ajatukset, jonka sanat, jonka elävä usko ja metodi, on paljon radikaalimpi, paljon vallankumouksellisempi, kuin kukaan myöhäisempi ajattelija.
Edes Adam “Spartacus” Weishaupt, Maximillien Robespierre, George Washington, Karl Marx, Lenin, Che Guevara, tai Adolf Hitler, olleet lähellekään niin vallankumouksellisia, kuin Jeesus Kristus! Heidän vallankumouksensa olivat vain maallisia, mitään uutta varsinaisesti synnyttämättömiä verisiä spektaakkeleja. Kristuksen vallankumous oli aivan eri kertaluokan vallankumous. Se oli idealismin vallankumous. Liha tuli alistaa hengelle. Kaikki keisarit, kaikki kuninkaat, ja etenkin tekopyhät, ihmisten uskontoa hyväksi käyttävät, fariseus-tyyppiset auktoriteetit, jotka uskovat omiin valheisiinsa, kaikki ne riisuttiin kerralla kaikesta vallasta ja auktoriteetista, ajatelkaa.
Nyt joku sanoo: mutta entäs se kohta, missä sanotaan: “antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu”, ja alkavat puhumaan siitä, kuinka tulee olla tottelevaisia esivallalle. Niin, toki, eihän Jeesus kehottanut ketään mellakoimaan, tai olemaan maksamatta veroja, mutta meidän on ymmärrettävä se, että hän oli tekemässä valtavaa tietoisuuden vallankumousta, Jumalan valtakunta oli tulossa maan päälle, Israel oli vihdoin palaamassa vanhoihin hyviin tapoihin, ja vanhurskauteen, ja siten Jumalan suosioon, mikä suuri odotus ja toivo, suorastaan kuumeinen messiaaninen odotus, oli silloin kaikkialla, koska Danielin profetioissa mainittu 70 vuosiviikkoa Persian kuninkaan käskystä jälleenrakentaa Jerusalem oli tulossa täyteen, ja Messiaan odotettiin ilmestyvän minä hetkenä hyvänsä. Rooman imperiumin alaisuudessa alistetut ja nöyryytetyt juutalaiset maksoivat veroa Roomaan, mutta toisaalta Rooman vaikutusvaltainen juutalaislobby lähetti kultaa jatkuvasti Jerusalemiin, jossa kuningas Herodes rakensi mahtavia temppeleitä. Monet saivat elantonsa imperialistisesta miehityskoneistosta, legioonien ylläpidosta, he saattoivat toimia publikaaneina, jotka keräsivät veroja kansalaisilta Roomaan lähetettäväksi. Tällaisissa oloissa, Nasaretin varuskuntakaupungissa kasvoi Jeesus Kristus, puusepän poikana, tosin vain näennäisesti. Todellisuudessahan hän siis oli, kuten tiedämme, Pyhästä Hengestä syntynyt Jumalan Poika, Daavidin Poika, maailman, ja etenkin Israelin odottama vapahtaja. Hänen valtakuntansa, tuo Jumalan valtakunta, jonka ilosanomaa hän oli tullut julistamaan, ei ollut, eikä ole tästä maailmasta, ja siksi hänen valtansakin on ylimaailmallista, jumalaista, ja kaikkien maallisien hallitsijoiden yläpuolella. Keisari pitäköön siis kolikkonsa, mutta antakaa Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu: valtakunta, ja voima, ja kunnia, iankaikkisesti Aamen.
Jeesuksen ilosanoma Jumalan valtakunnasta maan päällä levisi kulovalkean tavoin kaikkialle Juudeaan. Ja, kuten niin valitettavan usein vaikuttaisi käyvän juutalaisille profeetoille, kun he kehtaavat kritisoida tuon kurjan kansan moraalitonta käytöstä, juutalaiset tappoivat hänet. Tästä ei liene Raamatun kertomuksen perusteella mitään epäselvyyttä kenelläkään, huusihan koko kansa, ylipappien yllyttämänä toki: “Päästä meille Barabbas!”, ja Pilatuksen pestessä kätensä Jeesuksen verestä, huusivat juutalaiset: “Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle!”
Kristuksen uhri ristillä, hänen marttyyrikohtalonsa syyttömänä toisinajattelijana, on jotain, joka lähenee hyvän ideaa, sen arkkityyppiä, sen ydintä. Niinkuin Kristus itsekin sanoi, suurempaa rakkautta ei ole kuin tämä: että antaa elämänsä ystäviensä puolesta. Nykyaikana Jeesuksen toimintaa, kun hän täysin tietoisesti antautui vastaanpanematta viattomana brutaalisti murhattavaksi, voitaisiin kutsua nimityksellä: “suicide by cop”, mutta kenties tiibetiläiset munkit, jotka sytyttävät itsensä tuleen, mieluummin kuin jatkavat elämäänsä raa’an kiinalaisen kommunisti- miehityshallinnon alaisuudessa, voisivat olla oivallisempi vertaus.
Islamin itsemurhapommittajiin, ISIS-jihadisteihin ei Kristuksen marttyyrikuolemaa voi kerta kaikkiaan verrata. Kristuksen uhrausta määrittää nimenomaan hänen pasifisminsa, se, että hän eli, niinkuin opetti, ja ei vastustanut pahaa pahalla, ei väkivaltaa väkivallalla, vaan kärsi pahuuden viattomana, luottaen Jumalaansa loppuun asti. Tämä Kristuksen selkeä käsky olla vastustamatta pahaa, ja kääntää toinen poski, on väkivallattoman poliittisen, uskonnollisen, ja hengellisen vastarinnan perikuva, kun taas valloitushaluisen Islamin kehotukset leikata vääräuskoisilta päät irti ja tappaa vääräuskoiset, alistaa ne, ja pakottaa joko verolle, tai alistumaan Allahille, on täysin päinvastaista Rauhan Ruhtinaan tahdolle.
Sen sijaan ensimmäisiä tiedemiehiä, kuten Galileo Galileitä, ja Giordano Brunoa, ja muita, joita vainottiin heidän tieteellisten tutkimustensa johdosta, ja koska he kieltäytyivät luopumasta älyllisestä rehellisyydestään, eivätkä suostuneet kieltämään tekemiään havaintoja, ja löydöksiä, vaan pysyivät uskollisina totuudelle, mutta joutuivat siitä hyvästä roviolle, voidaan pitää Kristuksen arkkityypin edustajina. Ja kuka heidät surmasikaan? Aivan niin, uskonnolliset auktoriteetit, tekopyhä papistoluokka, aivan samalla tavoin kuin Jeesuksenkin.
Ja, meidän päivinämme, tuota Kristuksen jaloa arkkityyppiä edustavat niinkutsutut Whistleblowerit, ja salaliittoteoreetikot, jotka paljastavat tekopyhien ja okkultististen uskonnollisten auktoriteettien piilevän pahuuden, aivan kuten Jeesus aikoinaan teki, ja maksavat tästä hengellään. Sellaiset sankarit, kuin Edward Snowden, Julian Assange, Bradley Manning, Michael Hastings, Andrew Breitbart, Aaron Swartz, ja monet, monet muut, jotka ovat joko joutuneet vankilaan, tai maksaneet hengellään, kun ovat yrittäneet paljastaa totalitaristisen järjestelmän juonet ihmisten kontrolloimiseksi. Nämä totuustaistelijat asettavat henkensä tämän maailman ruhtinaan, eli Saatanan henkeä vastaan, ja puhuvat totuutta vapauttaakseen orjat henkisistä kahleista. Luciferiaaniset ja satanistiset voimat ovat hiljaa hivuttaen kaapanneet maailman valtaansa, ja pyrkivät nyt aktiivisesti toteuttamaan Ilmestyskirjan skenaariota: yhtä totalitaristista maailman valtakuntaa, jota kontrolloidaan pedon merkkiin perustuvan rahajärjestelmän avulla. Sodat ovat näiden luciferilaisten ja satanistien massiivisia verirituaaleja. Samoin false flag iskut, kuten syyskuun yhdennentoistapäivän symbolinen rituaali, jossa vapaamuuraritemppelin, eli Salomon temppelin kaksi pilaria, Armo, ja Vakavuus, räjäytettiin tuusannuuskaksi. Kaikki oli kerrottu jo edeltäkäsin dollari-seteleihin painetuissa maagisissa sineteissä.
Kaikki tämä on kuitenkin tuleva julki, sillä niinkuin Jeesus Kristus sanoi: ei mitään ole piilossa, paitsi tullakseen julki. Minkä kuiskaan korviinne, huutakaa se katoilta. Te tulette tietämään totuuden, ja totuus on teidät vapauttava. Kirjeessään efesolaisille Paavali kuvailee hengellistä sodankäyntiä, ja sanoo: “älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin töihin, vaan nuhdelkaa niistä, sillä mitä nuhdellaan, se tulee valoon ja paljastuu.” Sotamme ei kuitenkaan ole lihaa ja verta vastaan, vaan voimia ja valtoja vastaan, pimeyden henkivaltoja vastaan ja “hengellistä pahuutta korkeissa paikoissa” vastaan. Tämä on informaatiosotaa, ja sotaa ihmiskunnan tietoisuudesta, ja meidän ainut aseemme, on totuuden miekka, Jumalan Sana.
Jos siis väkivallattomuus on kristinuskon ydin, niin miten voi olla niin, että pappien siunaamat sotajoukot ovat vuodattaneet verta kristinuskon nimissä vuosituhansia?
Muistakaa Keisari Konstantinuksen uni: “Tässä merkissä olet valloittava.”
Tässä merkissä olet valloittava - kuulostaako tämä viesti sellaiselta, että se on peräisin rauhan Jumalalta, vai voisiko se kenties olla peräisin joltain muulta henkivallalta?
Oma tulkintani asiasta on selkeä, ja ainakin kohtalaisen yleinen, nimittäin, Konstantinuksen kääntyminen ei ollut aito, rehellinen, vaan Keisari tahtoi käyttää kristinuskoa, jota imperiumi ei ollut yrityksistään huolimatta saanut tukahdutettua, ja valjastaa sen omiin valtapeleihinsä ja omiin käyttötarkoituksiinsa. Milloinkaan ei Keisari Konstantinus sanoutunut irti omasta alkuperäisestä aurinkojumalastaan, Sol Invictuksesta.
Näin katolisen kirkon kristillisen kuoren takaa löytyy muinaisia taivaankappaleita, Saturnusta, aurinkoa, ja Venusta, eli Isistä, kunnioittavaa pakanallisuutta. Muinaisen Rooman Pantheoni on siis vain peitetty kristilliseen kaapuun. Todellisuudessa katolisen kirkon korkeimmilla tasoilla Jesuiitat, vapaamuurarit, ja erilaiset satanistit keskittyvät vallan haalimiseen ja tiedon salaamiseen, sekä poliittisen agendan ajamiseen. Katolisen kirkon sisäinen massiivinen pedofiiliepidemia, kertoo jotain siitä moraalisesta mädännäisyydestä, joka Rooman kirkossa kulissien takana vallitsee. Kuten eräskin 1900-luvun Paaveista totesi: “Saatanan savu on tullut jostain raosta sisälle kirkkoon”.
—
Jeesus oli siis anarkisti, mutta valitettavasti useimmat hänen oletetuista kannattajistaan ovat täysin päinvastaisen valtiojohtoisen ideologian kannattajia. Jeesuksen henki oli sen ajan valtojen vastustaja, koska hän ei voinut sietää tekopyhyyttä. Hän ei voinut sietää moraalista korruptiota, hän paljasti sen ja nuhteli sitä. Tätä nuhdetta eivät juutalaiset suostuneet ottamaan vastaan, vaan mieluummin murhasivat Jeesuksen, kuin tottelivat häntä.
Jeesus nousi sekä aikansa uskonnollisia, taloudellisia ja valtiollisia auktoriteetteja vastaan, ja paljasti aikansa filistiinien, lihallisten juutalaisten moukkamaisuuden, sekä uskonnollisten auktoriteettien, eli ylipappien ja fariseusten tekopyhyyden, valtiovallan edustajien, eli Rooman sotilaiden ja Herodeksen kannattajien julmuuden, mutta myös rahallisten auktoriteettien, eli temppelin rahanvaihtajien mädännäisyyden, noiden ahneiden koronkiskureiden, jotka häpäisivät temppelin, tekemällä siitä kauppapaikan. Kristus tuhosi nämä kaikki auktoriteetit ja alisti ne oman valtansa alle, jopa kuolemansa yli. Hänen henkensä voima säilyi ja muutti maailman.
Hän oli tullut vapauttamaan orjat, ja sen hän teki. Hän oli tullut parantamaan sairaat, ja sen hän teki. Jo eläessään, ja vielä myöhemmin kun kristityt perustivat sairaaloita, lasaretteja kaikkialle Väli-meren alueelle ja hoitivat köyhiä ja sairaita.
Hän tuli julistamaan riemuvuotta ja velkojen anteeksiantoa ja orjien vapauttamista. Monet saivat velkansa anteeksi hänen nimensä tähden. Monet armahdettiin. Alkukristityt keräsivät usein kolehteja ostaakseen uskoon tulleita orjia vapaaksi.
Tässä kohdassa voitaisiin jälleen mainita orjien vapausliikkeen esikuva, karannut roomalainen orja, Spartacus, joka johti orjakapinaa muinaisessa Roomassa, on myös nähtävä eräänlaisena Kristuksen edeltäjänä. Stanley Kubrickin historiallisessa draamassa Rooman sotilaat tulevat etsimään Spartacusta, uhaten tappaa vielä elossa olevat kapinalliset, ellei Spartacus ilmoittaudu. Spartacus haluaa pelastaa ystävänsä, ja tunnustaa: “Minä olen Spartacus.” Hänen sotilaansa kuitenkin rakastavat vapaustaistelua johtanutta päällikköään niin paljon, että ryhtyvät kaikki huutamaan: “Minä olen Spartacus!”, tehden näin Rooman sotilaille mahdottomaksi tietää, kuka on kuka.
Tässä ilmiössä, tosin, Kubrickin elokuvassa on tietysti kyse dramatisoinnista, mutta voimme joka tapauksessa ajatella yhtymäkohtaa tämän, ja Kristuksen seuraajien kanssa, jotka myös olivat eräänlaisia vapaustaistelijoita Rooman imperiumissa, ja jotka Jeesuksen kuoltuakin sanoivat, Missä kaksi tai useampi on koolla hänen nimessään, siellä myös hän on läsnä.
Kristuksen seuraajat eivät kumartaneet keisaria. He kieltäytyivät kutsumasta keisaria jumalaksi. Tästä hyvästä heitä heitettiin leijonille syötäväksi, kansan katsellessa kolosseumin korkeuksista.
Jeesus joutui tosi pahoihin ongelmiin rahoituslaitosten kanssa. Kun hän piiskasi rahanvaihtajat ulos temppelistä. Kristus suuttui koronkiskojille ja kaatoi heidän pöytänsä ja piiskasi heidät ulos temppelistä. Hän ei ollut mikään pehmo, joka ei koskaan suuttunut. Ei! Hän ei voinut sietää epäoikeudenmukaisuutta.
Loppujen lopuksi Kristuksen surmasivat, tekivät likaisen työn niin sanotusti, Rooman sotilaat. Nuo yhteiskuntamme poliisit, sotilaat, byrokraatit - nuo tottelevaiset käskynseuraajat. He vain tekivät työtä käskettyä, niinkuin keskitysleirien johtajatkin.
Kristinusko oli, ja on, vallan alaisten, vallan alla kärsivien, alistettujen luokkien vapausliike, joka julistaa ihmisten välistä rakkautta, ja Jumalan totuuden asettamista elämän - ja yhteiskunnan - tärkeimmäksi auktoriteetiksi, se on Jumalan valtakunnan työtä tämän maan päällä. Kuten apostoli paavali sanoo: Te olette kalliilla ostetut, älkää olko ihmisten orjia. Ja: Meidän taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan, vaan tämän maailman pimeyden hallitsijoita vastaan, voimia ja valtoja vastaan, hengellistä pahuutta korkeissa paikoissa vastaan. Lopulta jokainen polvi notkistuu ja kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra. Tähän me uskomme, emmekä uskossamme horju. Kyllä, antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu, kelle kunnia, sille kunnia, kelle vero, sille vero, kelle tulli, sille tulli. Mutta, antakaa Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu: eli valta, ja voima, kunnia, ja ylistys iankaikkisesti Aamen!
Me odotamme näkevämme sen päivän, kun tämän maailman valtakunnista on tullut Herramme ja hänen Kristuksensa valtakuntia! Me teemme siitä todellisuutta puhumalla Jumalan sanaa, saamalla sen itämään uusissa sieluissa, jotka liittyvät elämän puuhun, ikuisen ja yltäkylläisen elämän lähteeseen, Kristukseen Jeesukseen. Jumalan valtakunta on tullut maan päälle, ja kuka vain haluaa, voi käydä sisään, mutta älkää uskoko, jos joku kertoo teille Jumalan valtakunnan olevan “täällä, tai tuolla”, sillä Jumalan valtakunta ei tule niin, että sen voi nähdä. Jumalan valtakunta on teidän sisällänne.
—
Miten muutos kristinuskon historiallisessa luonteessa on tapahtunut? Köyhien ja sorrettujen toivosta rikkaiden vallanpitäjien työkaluksi, mielten hallitsemiseksi, niiden muokkaamiseksi vallanpitäjien haluamaan muotoon. Useimmat ajoittavat muutoksen Konstantinuksen kyseenalaiseen kääntymiseen kristinuskoon 300-luvulla. Valtarakenne ei saanut tukahdutetuksi kristinuskoa, joten se päätti integroida sen omaan järjestelmäänsä, palvoen edelleen salaa roomalaisia jumalia: Venusta, Marsia, Jupiteria, Saturnusta, ja tietysti, Voittamatonta Aurinkoa, Sol Invictusta, Konstantinuksen henkilökohtaista suosikkijumalaa, josta hän ei luopunut edes kristinuskoon käännyttyäänkään. Maria, Jeesuksen äiti, on muodostettu eräänlaiseksi Venus-, tai Ishtar, tai Isis-jumalattareksi, ikuiseksi neitsyeksi, vaikka mehän tiedämme varsin hyvin, että Jeesuksella oli useita veljiä! Jaakob ja Juuda, näin kaksi mainitakseni! Selkeästi “Neitsyt-Maria” oli neitsyt vain Jeesuksen saadessaan, (vai oliko?), mutta ei enää saadessaan muut lapsensa. Tämä katolisen kirkon marianpalvonta on siis selkeä jäänne Rooman pakanallisista kulteista katolilaisuudessa. Kristuksen sijaan he palvoivat siis salaa aurinkoa, mikä on toisaalta ymmärrettävää, etenkin Carl Jungin tutkimusten valoissa, jotka osoittavat Kristuksen olevan arkkityypillinen aurinkosankari, jolla oli muinaisessa maailmassa useita esikuvia. Miten näihin esikuviin tulisi suhtautua?
Tärkeimmät Kristuksen esikuvat ovat tietysti Vanhan Testamentin profeetat, Nooa, Abraham, Iisak, Israel, Joosef, Job, Mooses, Joosua, Daavid, Salomon, Jeremia, Joona, vain muutamia mainitakseni. Nooa varoitti maailmanlopusta ennen vedenpaisumusta ja pelasti ne, jotka tulivat arkkiin. Samoin Kristus varoittaa maailmanlopusta, jossa harvat pelastuvat, nimittäin ne, jotka uskovat häneen. Abrahamin usko Jumalaan, hänen alttiutensa uhrata poikansa Iisak, Jumalan sitä pyytäessä, oli se syy, joka sai Jumalan valitsemaan Abrahamin, että hänen siemenessään, Jeesuksessa Kristuksessa, kaikki maailman kansat tulisivat siunatuiksi. Muistakaa Abrahamin sanat Vanhan Testamentin alussa, kun Iisak kysyy isältään uhrivuorelle kiivettäessä, missä on Jumalan uhrikaritsa, ja Abraham vastaa: “Jumala tarjoaa oman lampaansa polttouhriksi”. Tämä ennustus toteutuu, kun Kristus kuolee ristillä, ja laskeutuu polttouhrina eli holokaustina alas helvettiin, noustakseen kolmantena päivänä kuolleista.
Job kärsi syyttömänä, koska Jumalalla oli veto Saatanan kanssa. Job ei syyttänyt Jumalaa, ja oli itse syytön, vaikka hänen ystävänsä, rabbit ja tohtorit yrittivät saada häntä myöntämään, että hän oli syntinen ja siksi Jumala muka rankaisi häntä. Lopulta Jumala saapuu paikalle ja ratkaisee kiistakysymyksen Jobin hyväksi, palauttaen hänen rikkautensa ja terveytensä.
Mooses johdatti Israelin ulos Egyptistä, hän oli ensimmäinen “vapahtaja”, “messias”-tyyppinen hahmo. Kaikkeen Egyptin viisauteen koulutettu, joka hylkäsi mahdollisuuden todella yläluokkaiseen elämään Egyptin hoveissa, koska Jumala kutsui hänet palvelemaan Israelin kansaa ja johtamaan sen ulos Egyptistä. Tämä arkkityypillinen uskonnollinen johtaja, joka laskeutuu kansan keskuuteen, ja uhraa itsensä kärsimyksen vähentämiseksi, voidaan nähdä Mooseksesta lähes tuhat vuotta eteenpäin myös Intiassa, Buddhan hahmossa, joka viettää suojattua prinssin elämää linnan muurien sisällä, mutta järkyttyy muurin ulkopuolella vallitsevasta köyhyydestä ja kärsimyksestä niin paljon, että päättää omistaa elämänsä kärsimyksen poistamiselle buddhalaisen meditaation ja hyveellisten elämäntapojen avulla. Kristus on kuitenkin tässä asiassa äärimmäinen, sillä hän on itse kaikkivaltias Jumala, joka laskeutuu pieneen pölyiseen varuskuntakaupunkiin puusepän pojaksi, parantaa sairaita, julistaa Jumalan valtakunnan ilosanomaa kaikkialla, nousee tekopyhiä fariseuksia vastaan, kaataa rahanvaihtajien pöydät, joutuu ristiinnaulituksi, kuolee, laskeutuu alas helvettiin, ja nousee kolmantena päivänä kuolleista ikuiseen elämään, istumaan isän kaikkivaltiaan oikealla puolella, josta hän on tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet ilosanomansa mukaisesti.
Uudelleensyntymisen symbolina Kristus edustaa aurinkoa, joka elämän kiertokulun mukaan herättää luonnon talven jälkeen uudestaan eloon, ja vuodattaa lämpönsä, ja valonsa, ja energiansa tänne meidän päällemme. Talvipäivänseisausta lähestyttäessä, aurinko etääntyy meistä, kunnes lopulta se joulukuun 24. päivän tienoilla alkaa jälleen lähestymään, päivät alkavat pitenemään pohjoisella pallonpuoliskolla. Monet muinaisen maailman aurinkojumalat syntyivät tuona samana päivänä, koska symboliset tarinat olivat vertauskuvia auringolle, jolla tietysti oli myös sisäinen, eli psykologinen, ja siten esoteerinen merkitys. Voimme nähdä esimerkiksi yhtymäkohdan Apollon ja Jeesuksen välillä. Apollo oli muinainen kreikkalainen aurinkojumala, joka yhdistettiin myös musiikkiin, valoon, ja totuuteen. Tämä seesteinen, päivän, selkeän järjen ja harmonian jumala voidaan nähdä suhteessa Dionysokseen, viinin, päihtyneen hurmion ja hedelmällisyyden jumalaan, jonka seuraajat muodostivat kaoottisen, orgiastisen, päihtyneen, hurmoksellisen, yöhön liitettävän kultin.
Ennenkaikkea Kristus on kuitenkin ymmärrettävä logoksena, sanana, järkenä, järjestyksenä, lakina, muinaisten kreikkalaisten filosofien kuulemana järjen äänenä. Herakleitos, tuo filosofian aamuhämärissä filosofoinut hämärä filosofi, julisti ikuisen ja muuttumattoman logoksen: kaikki virtaa, kaikki on muutosta, kaikki on tulta. Et voi astua samaan virtaan kahdesti. “Aurinko ei ole ainoastaan uusi, vaan ikuisesti jatkuvasti uusiutuva.”
Tämä muutos, elämä, henki, juuri on tuo logos, eli sana itse. Ja tämä muutosprosessia, hallitsee logos, eli tietty järjestys, tietty moraalinen luonnonlaki, Jumalan laki, runollisesti sanottuna, mutta se asia, josta puhun on siis käytännössä syyn ja seurauksen laki. Jokaisella seurauksella on jokin syy, ja olemme vastuussa omien tekojemme seurauksista. Emme voi toimia miten haluamme, vaan meidän on seurattava tätä luonnollista lakia, opittava ymmärtämään prosesseja ajavat voimat, jotta voimme optimaalisen tehokkaasti toimia tässä todellisuudessa. Tämä muutos todellisuudessa tapahtuu siis lain mukaisesti, mutta, luovasti, enenevää suurta vapautta ilmentäen manifestoimispotentiaalissa, sillä olemme nyt ihmiskuntana saavuttaneet sen tietoisuuden asteen, että voimme vapaasti luoda todellisuutta mielikuvituksemme avulla. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, ettemmekö seuraisi luonnon lakia, vaan juurikin siitä, että olemme oppineet ymmärtämään näitä lakeja paremmin ja paremmin kaikilla tieteenaloilla: fysiikassa, biologiassa, psykologiassa, yhteiskuntatieteissä, taloustieteessä, mutta, myös filosofiassa, vaikkakin tällä hetkellä elämme eräänlaista hengen yötä, eräänlaista dialektista laskusuhdannetta filosofian historiassa, sillä tämä alistava valtarakenne, imperialistinen riistokapitalismi, joka on todellinen asia, ja todella todella suuri ongelma, ja joka liittyy hyvin läheisesti siihen pankkivaltaan, ja pimeään okkultistiseen valtaan, josta olen puhunut.
Logos, lain mukainen muutos itsessään on ainut pysyvä, muuttumaton. Kristuksen symboli onkin kallio, josta virtaa elämän vesi, hänessä yhdistyy ikuisuus, mutta myös muutos, hengen vapautena, ja ilona. Älkää kantako huolta huomisesta, vaan katsokaa taivaan lintuja, ne eivät kylvä, eivätkä ne liioin niitä, silti Jumala ruokkii ne. Tuuli puhaltaa minne tahtoo, eikä kukaan tiedä mistä se tulee, tai minne se on menossa. Näin ovat kaikki, jotka ovat syntyneet hengestä. Jumala johdattaa lampaansa minne tahtoo, hänen henkensä puhuu ihmisille unien, omantunnon, järjen, mielikuvituksen ja muinaisten tekstien välityksellä. Jumala on alitajunnan ydin, minuuden ydin, “minä olen minä olen”, niinkuin Herra Moosekselle ilmoittaa nimensä palavassa pensaassa. “Ennen kuin Abraham oli, Minä olen”, niinkuin henki puhui Jeesuksen suulla.
Näin meidän kristittyjen Jumala on siis hengen palava tuli, kuluttava tuli, joka syö ajan, sitä mukaa, kuin se etenee, niin, että lopulta vain hengelliset asiat tulevat säilymään, fyysinen maailma palaa ja kaikki tässä elämässä kerätyt aarteet tuhoutuvat. Johannes Kastaja kastoi vedellä, mutta Jeesus Kristus tulella ja pyhällä hengellä. Jumalan vertauskuva on palava pensas, mutta myös sammumaton liekki alttarilla, jota juutalaiset pitivät yllä yötä päivää vuosisatojen ajan. Tuo uhrialttarin tuli, joka nieli lukemattomat uhrieläimet, on vain symboli siitä ikuisesta helvetin tulesta, joka on niiden kohtalo, jotka eivät ota vastaan ilosanomaa. Niin suuret, kuin pienet, mahtavat, ja köyhät yhtä lailla. Jumala ei kunnioita ihmisten persoonia, vaan ainoastaan sydämen puhtaus punnitaan. Tämä ajatus on tietysti peräisin jo muinaisesta Egyptistä, jonka legendojen mukaan ihmisen sydän asetettiin kuoleman jälkeen tuonpuoleisen maailman portilla vaakakuppiin, punnittavaksi toiseen vaakakuppiin asetettua höyhentä vasten, ja syntisen, pahantekijän sydän painoi enemmän kuin höyhen, kun taas hyvä ja puhdas sydän oli höyhentä kevyempi. Tämän operaation perusteella määräytyi sielun ikuinen kohtalo tuonpuoleisessa, kuolemanjälkeisessä elämässä, josta muinaiset egyptiläiset olivat niin kovin kiinnostuneita, jopa pakkomielteeksi asti.
Näin me näemme, kuinka oikeastaan kaikki kulttuurit tavalla, tai toisella ennakoivat ja odottivat Jeesuksen tulemista. Hänen oppinsa pitää sisällään niin antiikin Kreikan filosofien logoksen, hän on tuo logos. Alussa oli Sana, Logos. Hänet voidaan nähdä edustettuna Zarathustran dualismissa, ja siihen sisältyvässä hyvän ja pahan välisessä taistelussa, jossa Kristus edustaa puhdasta, täydellistä hyvyyttä, pahuuden ja lohikäärmeen kukistajaa. Muinaisessa Egyptin mytologiassa hän on aurinkojumala Horus, yön, Setin kukistaja. Toisaalta juutalaisten monoteismi voidaan liittää myös Mooseksen aikoihin vaikuttaneeseen aurinkojumala Atoniin, josta Mika Waltari on kirjoittanut Sinuhe Egyptiläisessä.
Kristus on aurinkosankari, kuin Kreikan Hercules, joka tekee 12 urotyötä, auringon kiertäessä vuoden aikana läpi eläinradan merkit, näin näemme jälleen kerran yhteyden astroteologiaan, Israelin 12 sukukuntaan ja Jeesuksen 12 opetuslapseen, kuningas Arturin pyöreän pöydän 12 ritariin, Rooman pantheonin 12 jumalaan ja niin edelleen. Myös okkultistien noitapiireissä on päänoidan lisäksi 12 jäsentä, näin oli esimerkiksi natsi-päällikkö Himmlerin, SS eli Schwarze Sonne, Musta Aurinko salaseuran huipulla oli Himmler ja 12 noidan neuvosto. Natsien “Gott” ei välttämättä ollut kristittyjen jumala, vaan uus-pakanallinen Lucifer, jonka saloihin Hitler Jugendin lapset vihittiin.
Näin me näemme maailman valon, Kristuksen, ja valon enkeliksi tekeytyvän Saatanan, Luciferin manifestaatiot mytologiassa ja historiassa. Miten osaamme kertoa, kuka on kuka? Apostoli Johannes kehoittaa ensimmäisessä kirjeessään: “Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta: sillä monia vääriä profeettoja on mennyt maailmaan.”
Jos me myönnämme, että henkimaailma on olemassa ilmiönä, niinkuin meidän on historian valossa pakko myöntää, on meidän myönnettävä myös, että tuo ilmiö on fenomenologisesti tutkittavissa. Tässä jälleen kerran näemme modernin tieteen epäonnistumisen: sen sijaan, että se tutkisi henkimaailmaa ilmiönä, se pyrkii selittämään sen pois, ja sanomaan, että se on jotain muuta, kuin millaisena se ilmenee historiallisissa lähteissä ja elävässä elämässä meidän aikanamme. Siinä missä henkimaailmaan, ihmisen tietoisuuden ulkopuoliseen, alitajuiseen viisauteen yhteydessä olevat yksilöt ovat edistäneet yhteiskuntaa merkittävästi shamaaneina, filosofeina, profeettoina, mutta myös tiedemiehinä. Kaikesta tästä huolimatta meidän yhteiskuntamme pyrkii tukahduttamaan tämän yhteyden henkimaailmaan, pilkkaamaan sitä, vähättelemään sitä, teeskentelemään, että sitä ei ole olemassa. Tämän me teemme tietysti mitä suurimmalla kustannuksella, eikä ole ollenkaan selvää, selviääkö yhteiskunta tästä tuhoisasta nihilismistä.
Mutta, meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä on pimeiden okkultistien suunnitelman mukaista: he haluavat pitää Prometheuksen tulen itsellään, ja pyrkivät tietoisesti tyhmentämään massoja, jotta nämä olisivat helpommin heidän edustamansa tieteellisen ja teknokraattisen ylimystön hallittavissa.
Hallitsijat ovat neuvonpidossa keskenään, Herraa ja hänen voideltuaan vastaan. Herra pilkkaa heitä, ja iskee heidät sirpaleiksi, niinkuin saviruukun rautavaltikalla.
Tämä globalisti-okkultistien ikivanha yritys rakentaa Babelin torni, ihmisen yritys kohota jumalaksi omilla töillään, imperialistinen yritys alistaa koko maailma saman valtakunnan alaisuuteen, on yksi Raamatun keskeisistä teemoista.
Babelin lisäksi Babylon, Persia, Aleksanteri Suuren Kreikka, ja Rooman valtakunta. Nämä neljä esiintyvät Babylonin kuninkaan, Nebuchadnezzarin unessa, jonka profeetta Daniel tulkitsi, ja selitti sen kertovan neljännen, eli Rooman valtakunnan aikana tulevasta messiaasta. Tämä ennustus toteutuu mahtavalla tavalla historiassa, Kristuksen tulemisena.
Tämä kuvio toistaa itseään ajan lopussa, Danielin omassa unessa, jossa neljä valtakuntaa symboloi neljä eläintä: kotka, jonka siivet otetaan pois, karhu, jonka käsketään syödä paljon lihaa, leopardi, jolla on neljä siipeä ja neljä päätä, sekä neljäs peto, joka on yhdistelmä näitä kaikkia, tämä viimeinen peto on myös Johanneksen ilmestyksessä kuvailtu Anti-Kristuksen maailmanvalta.
Kotka, jonka siivet otetaan pois, edustaa Iso-Britannian imperiumia, jonka siirtokunnat Amerikassa erosivat imperiumista ja itsenäistyivät 1776. Karhu, jonka käsketään syödä paljon lihaa, edustaa Venäjän karhua, Venäjän tsaarinvaltaa, mutta myös kommunistista Neuvostoliittoa, joka tappoi kymmeniä miljoonia, teloittamalla näitä vankileireillä valtion vihollisina. Kolmas valtakunta, nelipäinen ja nelisiipinen leopardi, edustaa Natsi-Saksaa, tosin tämän pedon symbolisen merkityksen ymmärtäminen voi vaatia hieman taustatietoa. Tähän aiheeseen palattakoon myöhemmässä, Natsi-Saksan salattua historiaa käsittelevässä esseessä.
Neljäs valtakunta on joka tapauksessa tuo pimeiden okkultistien havittelema Uusi Maailmanjärjestys, jonka näemme nyt nousevan, okkultististen salaseuraverkostojen rakentaessa omaa Baabelin torniaan, yhtä maailmanhallitusta, yhtä maailmanarmeijaa, yhtä maailman valuuttaa, yhtä maailmanuskontoa, ja kaiken vallan keskittämistä Anti-Kristukselle, Pedolle. Se tulee olemaan hybridi, ja pitää sisällään karhun, leijonan, kotkan, ja leopardin ominaisuuksia, mutta myös maa-alueellisesti yhdistämään ja käsittämään nämä kaikki. Venäjä, Saksa, Iso-Britannia ja Amerikan Yhdysvallat tulevat lopulta kaikki yhdistymään, Israelin ja Vatikaanin hengellisellä siunauksella. Juutalaiset julistavat Anti-Kristuksen messiaaksi, ja sionistien aivopesemät kristityt julistavat Jeesuksen tulleen toisen kerran - mutta, älkää antako itseänne petettävän, Raamattu sanoo selkeästi, että Jeesus ei tule takaisin, ennenkuin tämän maailman ruhtinas, Anti-Kristus nousee valtaan. Nyt siis tiedätte, mikä vielä pidättelee, ennustusten on ensin käytävä toteen. Niinkuin maailma hylkäsi Kristuksen, niin sen on otettava vastaan omassa nimessään tuleva Anti-Kristus, ja monet tulevat lankeamaan tähän petokseen.
Peto, ja hänen valtaansa tukeva Väärä Profeetta, tulevat tekemään huippumodernilla teknologialla kaikenlaisia merkkitekoja, ja valehtelevia ihmeitä, jotka johtavat monet harhaan. Pedon merkin ottavat ensin pimeät okkultistit vapaaehtoisesti, merkkinä initiaatiostaan, vihkimyksestään pimeisiin taitoihin ja mustan magian saloihin. Pimeille okkultisteille pedon merkki on Kainin merkki, pimeimmän alkemian äärimmäinen muoto, jonka saadakseen satanistit myyvät sielunsa Saatanalle, tullakseen muodonmuuttajiksi, ihmissusiksi, ja vampyyreiksi. Kainin merkki ei ollut ainoastaan rangaistus veljensä murhanneelle Kainille, vaan se myös esti ihmisiä surmaamasta Kainia, samoin pimeät okkultistit yhdistävät tämän merkin Saatanalta saamaansa kuolemattomuuteen, elämään elävänä kuolleena, hengellisenä energiavampyyrina, pelkkää valtaa ja salatietoa tavoittelevana, oman omantuntonsa ja empatiansa murhanneina psykopaatteina, jotka raiskaavat ja tappavat viattomia lapsia, ja kuvittelevat näin saavansa Saatanalta lisää hengellistä energiaa ja valtaa. Sodat, joissa sotilaat mitä useimmin puetaan okkultistisiin symboleihin, kuten tähtiin, pääkalloihin ja sääriluihin, ja muihin vastaaviin, on nähtävä valtavina verisinä rituaaleina, joissa sotilaat uhrataan asianmukaisin okkultistisin symbolein varustettuina Saatanan henkivalloille.
Näin katolilainen, konkistadori Cortesin jälkeläinen, eräs fasismin aatteellisista oppi-isistä, Juan Donoso Cortes, jonka ajatusten on sanottu olleen lähempänä satanismia kuin kristinuskoa, puhuu veriuhrien universaaliudesta:
“Siitä päivästä lähtien, jolloin verta ensi kerran vuodatettiin, se ei ole lakannut virtaamasta, eikä sitä koskaan ole vuodatettu turhaan. … Ihmiskunta … on aina uskonut näihin kolmeen asiaan voittamattomalla uskolla: että veren vuodattaminen on välttämätöntä, ja että on tapa vuodattaa verta, joka on puhdistava, ja toinen tapa, joka on tuomittava. Historia selvästi todistaa nämä totuudet. Se esittää meille tarinan julmista teoista, verisistä valloitusretkistä, kuuluisien kaupunkien valloituksista ja tuhoamisista, suoritetuista hirveistä murhista, puhtaista uhreista, jotka tarjotaan veren tahrimilla alttareilla, veljistä sotimassa veljiä vastaan, rikkaat alistavat köyhiä, isät tyrannisoivat lapsiaan, kunnes koko maa näyttäytyy meille valtavana verimerenä, jota ei kuivata tuuli, eivätkä auringon polttavat säteet.”
Myös brittiläinen okkultisti John Dee lupasi uhrata kanssaan kommunikoineille henkiolennoille, makrobeille verta, saadakseen näiltä lisää salatietoa. Deen kohtaaminen makrobien kanssa on kirjattu ylös hänen kirjaansa “A true and faithful relation: of what passed for many years between Dr. John Dee and some Spirits” , jossa hän kertoo, kuinka hän ja hänen kumppaninsa Edward Kelly ottivat vastaan viestejä henkimaailmasta automaattikirjoituksen ja selvännäkökivien avulla. Juuri Dee neuvoi kuningatar Elisabetille, miten Britti-imperiumi rakennettaisiin laivaston avulla. Hän oli eräänlainen 1400-luvun James Bond, 007, salainen agentti hänen majesteettinsa palveluksessa.
Vaihtoehtoishistoriantutkija Michael Tsarionin mukaan Dee teki sopimuksen makrobien kanssa, luvaten koko maailman veriuhrina, vastineeksi makrobien hänelle antamasta salatiedosta. Näin näemme hengen fenomenologian metodin avulla henkimaailman vaikutuksen olennaisten historiallisten kehityskulkujen taustalla. Tässä Deen tapauksessa hänelle puhunutta henkeä voidaan pitää arkkityypillisesti jälleen kerran Luciferina, Saatanana, Mephistopheleena, demonina.
Myös länsimaisen filosofian isä Sokrates puhui sisäiselle demonilleen, joka muistutti kuitenkin enemmän omantunnon ja järjen ääntä, logosta, ja Kristuksen pyhää henkeä. Sokrates olikin Antiikin Kreikassa selkeästi yksi Kristuksen esikuvista, sillä hänkin kuoli marttyyrikuoleman kontroversaalien ajatustensa tähden, viattomana, mutta hyväksyen kohtalonsa. Hänen filosofiset ajatuksensa, kuten se, että on parempi kärsiä pahaa, kuin tehdä pahaa, muistuttavat huomattavasti Kristuksen eetosta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettäkö Sokrates olisi profeetta Raamatun mielessä, mutta osoitan vain tällaisen tietyn toiston historiallisessa melodiassa, jos näin voidaan puhua.
Esimerkiksi Laotse, Dao De Djingin kirjoittajaa, voidaan samalla tavalla pitää Kristuksen aatteellisena edeltäjänä, sillä hänen tiedetään sanoneen:
Taistelija ei astu sotapolulle.
Rohkea soturi istuu aloillaan.
Suuri valloittaja ei mene taiston tielle.
Paras hallitsija alistuu alamaisista alimmaksi.
Sitä tarkoittaa ei-kilvoittelun hyve.
Se merkitsee taitoa käyttää ihmisiä hyväkseen.
Se hyve nousee ikitaivaan korkeuteen.
Meille Kantin lukijoille tässä kenties särähtää korvaan tämä “taito käyttää ihmisiä hyväkseen” - eikös niitä pitänyt aina pitää aina itseisarvoina, eikä koskaan pelkästään välineinä? No, eihän tässäkään toisaalta mitään ristiriitaa ole, sillä kyllä ihmisiä voi käyttää hyväkseen, kunhan myös kohtelee heitä itseisarvoina, ja kunnioittaa heidän vapauttaan ja itsetietoisuuttaan itsenäisinä olentoina, ja rakastaa lähimmäistään, niin kyllä silti ihmisiä voi käyttää hyviin tarkoituksiin ja myös omaksi hyväkseen. Erityisen mielenkiintoista on huomata, että Dao, tarkoittaa tietä, ja tulee siten yhdistettyä Kristuksen kuolemattomaan lauseeseen: “Minä olen Tie, Totuus ja Elämä.”
Oikeastaan kaikki nämä idän viisaat miehet, Laotse, Buddha, Kungfutse, ovat sellaisia hyviä tyyppejä, noin yleisesti ottaen heidän aloittamat uskontonsa ja aatesuuntauksensa eivät ole ainakaan alunperin vaikuttaneet erityisen väkivaltaisilta, vaikka toki näidenkin uskontojen sisällä sellaista esiintyy. Erityisesti Buddhan ajatust Boddhisattvasta, joka ei jää nirvanan autuuteen paistattelemaan, vaan työskentelee elämän pyörän, eli Samsaran sisällä vapauttaakseen kaikki tietoiset olennot kärsimyksestä, muistuttaa paljon sitä Jumalan tulemista ihmiseksi, saarnatakseen ilosanomaa köyhille, jonka näemme kristinuskossa.
Sinänsä Itää on tietysti vaivannut samanlainen suuri korruptio ja pahuuden henki, kuin länttäkin, tämä on valitettava todellisuus historiassa. Ja tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että länsi pääsi teknologisesti niskan päälle ja meni kolonisoimaan ja sotkemaan näitä kulttuureja. Idän ja lännen filosofit kuitenkin ovat ajattelijoita, ja pyrkivät yleensä hyvään, onnistuen tai epäonnistuen tietoa ja hyvyyttä tavoittelevissa ajatusrakennelmissaan enemmän tai vähemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he olisi vain syntisiä ihmisiä. Kaikki nämä nykyajan New Age gurut ja idän viisaat, jotka levittävät internetin välityksellä oppejaan, ovat siloin tällöin erittäin mielenkiintoisia. Sanotaan esimerkiksi Alan Watts, joka oli tosin koulutukseltaan anglikaaninen pappi, ja kirjoitti kirjan Pyhän Hengen vapauden olemuksesta, mutta joka keskittyi idän filosofioiden popularisoimiseen lännessä. Hänen zen-buddhalaisvaikutteinen henkevä ja leikkivä filosofiansa miellyttää edelleen monia, ja Wattsin 60-luvulla puhumat freestyle luennot elävät eräänlaista internet-renessanssia.
Älyllisen rehellisyyden nimissä on siis jokaista henkeä tutkittava fenomenologisesti, partikulaarina ilmiönä. Herakleitoksen logos, Sokrateen daemon, Descarteelle ilmestynyt enkeli, Deen kanssa kommunikoinut henkiolento, Alisteir Crowleyn evokoimat ja invokoimat demonit, Kristuksen Pyhä Totuuden Henki, ja niin edelleen. Kaikki nämä ovat ainutlaatuisia henkimaailman ilmiöitä, joita on tutkittava niiden kontekstissa, jotta voidaan arvioida: ovatko henget Jumalasta, vai ei.
Esimerkiksi Descartes selkeästi etsi totuutta, luki kristinuskon pyhiä kirjoituksia ja pyrki todistamaan filosofiansa avulla Raamatun Jumalan olemassaolon. Hänen kartesiolainen koordinaatistonsa, hänen panoksensa tieteen syntyyn, totuuden selviämiseen monella osa-alueella, on ollut merkittävä. Hänen kuuluisaa ilmestystään, suorastaan profetiaansa, jossa enkeli ilmoitti hänelle, että luonnon salat selvitettäisiin mittauksen ja lukujen avulla, voidaan pitää positiivisena henkimaailman ilmiönä, suoranaisena jumalaisena väliintulona historiassa ja modernin tieteen lähtölaukauksena.
(Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö myös pahat henget itseasiassa työskentelisi Jumalan suunnitelman toteutumiseksi, sillä Jumala jo etukäteen tietää, kuka tulee niiden pettämiksi. Ja valitettavasti monien täytyy tulla petetyksi, sillä monet ovat kutsutut - voisi jopa sanoa, että kaikki ovat kutsutut - mutta harvat ovat valitut, harvat ottavat kutsun vastaan ja pukeutuvat oikeudenmukaisuuden ja totuuden ja hengen hääpukuun.)
Myös muut ensimmäiset tiedemiehet, kuten Sir Isaac Newton, tutkivat innokkaasti Raamatun salaisuuksia, ja esimerkiksi herra Newton onnistui johtamaan geometristen kappaleiden tilavuuksien matemaattisia kaavoja kuningas Salomon temppelin mittakaavoista Raamatusta. Hengellinen alkemia, jossa lyijystä, jalostumattomasta, tehdään kultaa, liittyy oleellisesti kristinuskon esoteeriseen tulkintaan. Puhdistuminen, parannuksen tekeminen, ruumiin näkeminen hengen temppelinä, kasvaminen Jumalan lapsiksi, lihan alistaminen hengen alaisuuteen, nämä teemat ovat löydettävissä sekä alkemiasta, että esoteerisesti kristinuskosta.
Äärimmäinen tiedenero oli tietysti Nikola Tesla, joka myös kommunikoi henkimaailman kanssa, perehtyi Raamatun kirjoituksiin, ja pyrki keksinnöillään antamaan ilmaista energiaa kaikille. Hän oli todella hyväntahtoinen sielu, joka halusi ratkaista ihmiskunnan ongelmat, lopettaa sodat ja auttaa uuden, oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomisessa. Nämä mielipiteet saattoivat hänet epäsuosioon rahalaitosten kanssa, jotka lopulta tuhosivat hänet, ja Tesla kuoli yksin, rahattomana ja ilmeisen mielisairaana, sillä hän meni naimisiin kyyhkysen kanssa - tai kenties tämä onkin tulkittava niin, että tässä viimeisessä muodossaan Tesla esiintyi äärimmäisen nerouden saavuttaneena.
No, joka tapauksessa, hänen tiedetään sanoneen: “Sinä päivänä, kun tiede alkaa tutkimaan ei-fysikaalisia ilmiöitä, se tulee edistymään vuosikymmenessä enemmän, kuin kaikkina edeltävinä vuosisatoina.”
Sekä: “Minun aivoni ovat vain vastaanotin, universumissa on ydin, josta saamme tietoa, voimaa ja inspiraatiota. En ole läpäissyt tämän ytimen salaisuuksia, mutta tiedän sen olevan olemassa.”
Tiede ei siis voi ymmärtää itseään ilman ymmärrystä näistä henkimaailmallisista lähtökohdista, joista tämä koko suuri projekti on syntynyt.
Mitä tulee veriuhreihin ja kristinuskoon, päättääkseni tuon aikaisemmin aloittamani ajatuksen, voimme nähdä seuraavanlaisen kehityskulun Raamatun kuvaamassa historiassa. Kainin ja Aabelin arkkityyppi ikuistettiin Mooseksen laissa kuvatussa käytännössä, jossa ylipappi tuo kaksi vuohta, ja heittää arpaa: toinen vuohi uhrataan herralle, toisesta tulee syntipukki, Azazel, joka päästetään vapaaksi erämaahan. Huomatkaa, kuten Kainin tappaessa Aabelin, Kain itse pääsi vapaaksi, ja Jumala laittoi häneen Kainin merkin, niin, ettei kukaan voisi tappaa Kainia. Tämä vuosittainen syntipukki-seremonia siis toistui vuosisadasta ja tuhannesta toiseen, kunnes lopulta tuona kohtalokkaana pääsiäisenä oli Kristuksen vuoro tulla Jumalan karitsaksi, kun taas syntipukki Barabbas päästettiin vapaaksi. Näin ympyrä sulkeutui, Aabelin verestä Kristuksen vereen, ja polttouhrien esoteerinen merkitys avautui niille, jotka ymmärsivät niiden olleen esikuvia Kristuksesta, mutta juutalaiset eivät yhä tänäkään päivänä ymmärrä tätä asiaa, vaan lukevat Vanhaa Testamenttia kuin hunnun lävitse, ymmärtämättä näitä salaisuuksia.
Kristuksen uhraus, jossa hän uhraa itsensä maailman syntien sovittamiseksi, on siis oikeaoppisessa kristinuskossa merkki siitä, että vuohien ja härkien verta ei tarvitse enää vuodattaa, sillä Kristuksen veri on jo sovittanut maailman synnit. Näin tulee vertauskuvallisesti toistetuksi tuo ensimmäinen pääsiäinen Egyptissä, jossa juutalaiset maalasivat ovenkarminsa uhrikaritsan verellä, joka suojasi heidän talojaan, Jumalan hengen kulkiessa Egyptin läpi ja surmaten jokaisen esikoispojan. Samalla tavoin Jeesuksen veri nyt suojelee Jumalan vihalta niitä, jotka ottavat sen vastaan ja uskovat.
Veriuhreja ei siis enää tarvita, eikä myöskään lapsia tarvitse enää ympärileikata, sillä meidän ympärileikkauksemme on sydämen ympärileikkaus uskossa ja rakkaudessa. Tässä asiassa moderni tiede, (joka on todennut ympärileikkauksen aiheuttavan psykologisen trauman lapsille), ja Raamattu ovat molemmat yhdessä ympärileikkausta vastaan, sillä apostoli Paavali jopa toivoo Galatalaiskirjeessä, että ympärileikkauksen opettajat kastroisivat itsensä. Tämä tosiaankin lopettaisi tämän hirvittävän vauvojen penis-silpomisen, jota juutalaiset edelleen harjoittavat. Yksikin tapaus, jossa viaton vauva saa pikkupojan veristä penistä imevältä parta-rabbilta herpeksen, on liikaa, mutta näitä tapauksia ilmenee silti niin kauan, kuin juutalaisten ekstremistien annetaan harjoittaa barbaarista uskontoaan ilman esteitä. Yhä uudet sukupolvet traumatisoituvat ja vauvojen penissilpomisen kirottu kierre jatkuu vuodesta ja sukupolvesta toiseen.
Tästä syystä Paavalin saarnaama risti oli loukkauksena ja kompastuskivenä juutalaisille, jotka kuvittelivat pelastuksen tulevan lain noudattamisesta ruumiillisissa asioissa, ruoassa ja juomassa, ympärileikkauksessa ja traditioiden pikkutarkassa noudattamisessa. Juutalaiset eivät voineet sietää sitä, että pelastus oli nyt tullut myös ympärileikkaamattomille pakanoille, joista tehtiin samanarvoisia juutalaisten kanssa, kaikille maailman ihmisille avoimesti jaettavassa ilosanomassa.
Ja tuo ilosanoma on se, että Kristus on lammastarhan portti, ja kuka vain haluaa, saa käydä sisälle lammastarhaan, Jumalan valtakuntaan, joka on hengellinen Israel. Me, kristityt, olemme tässä maailmanajassa Jumalan valitut, me olemme pyhä kansa, ja kuninkaallinen papisto. Kuka voi esittää mitään syytöstä Jumalan valituille? Jumala on se, joka oikeuttaa. Me tulemme toimimaan tuomareina aikanaan jopa enkeleille, siis kuinka paljon enemmän tämän maailman asioille. Jeesus Kristus sanoi: “jokainen, joka uskoo minuun, tekee näitä tekoja, joita minä teen, ja totisesti, totisesti suurempia tekoja kuin nämä.” Jeesus Kristus oli Jumalan Poika, mutta hän antoi kaikille niille voiman tulla myös Jumalan lapsiksi, jotka uskovat häneen, niin, että hän olikin vain ensimmäinen monista veljistä! Mutta näitä terveellistä itsetuntoa rakentavia oppeja, ja yksilön omantunnon ja uskon kautta syntyvän jumalsuhteen ensisijaisuutta katolinen kirkko ei halunnut päästää rahvaan tietoisuuteen. Ihminen oli perisynnistä kärsivä maan matonen, jonka tuli vain katua ja kärsiä hyvittääkseen pahat tekonsa. Kirkolle oli tärkeää pitää ihmiset syyllisyyden kierteessä, jotta nämä siten tarvitsisivat kirkkoa ja pappeja saadakseen anteeksiannon: kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Näin kirkon antikristillisyys sai keskiajalla groteskeja muotoja.
Alunperin Kristuksen sanoma oli kuitenkin ilosanoma, ja armon, ja anteeksiannon ilosanoma, ja se, että ihmisellä oli mahdollisuus syntyä uudestaan ja vapautua synnistä. Tämä on tietysti mahdollista ainoastaan luottamalla henkeen, mutta tällainen luottamus syntyy ymmärryksestä ja tiedosta, joka ihmisellä on oltava itsessään, sisäisesti. Papit eivät toimi tässä Jumalan ja ihmisen välillä välittäjinä, vaan jokainen uskova on pappi ja kuningas, ja Jumalan lapsi, ja siten perillinen. Koko papistoluokka uskonnollisena auktoriteettina loppuu Kristukseen, joka on yksi ja ainoa ylipappi, joka on kokenut kaikki ihmisen houkutukset ja haasteet, ja ymmärtää siten meitä, ja toimii meidän puolustajanamme, Saatanan syyttäessä meitä uskovia päivästä toiseen Jumalan edessä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pastoreita ja piispoja tulisi olla, mutta näiden asema ei ole samanlainen kuin rabbien ja ylipappien, vaan he ovat seurakuntiensa palvelijoita. Kristus pesi opetuslastensa jalat, ja niin myös kristillisten pastorien tulee tehdä itsestään alhaisia, jotta heidät ylennettäisiin. Jos he yrittävät kohottaa itseään, heidät alennetaan. Tästä syystä Kristus myös painottaa sitä, ettei uskonnollisi auktoriteetteja saisi kutsua “isäksi”, tai “mestariksi”, koska yksi on isämme taivaassa, ja Kristus yksin on mestarimme, ei yksikään maallinen ihminen. Ei liene mikään yllätys, että katolinen kirkko rikkoo näitä ohjeita, sillä tiedämmehän, että katolisia pappeja kutsutaan usein nimityksellä “isä-se-ja-se”, ja Paavia, tuota pyhäinhäväistystä, kutsutaan “Pyhäksi Isäksi”. Tämä kaikki on mitä räikeintä jumalanpilkkaa.
Protestanttius ei ole paljoakaan parempi vaihtoehto, juuri siksi, että se ei ole onnistunut erkanemaan tarpeeksi kauas katolilaisuuden syövästä, vaan on pysynyt monin tavoin liian lähellä sitä. Tuo sama poliittinen prameilu, kiitosten ja kunnianosoitusten etsiminen ihmisten edessä, nauttiminen parhaista paikoissa synagogissa, joka jo riivasi fariseuksia Kristuksen aikana, ei ole kadonnut mihinkään katolisessa kirkossa, vaan päinvastoin tilanne on vain pahentunut ja saavuttanut aivan absurdit ja groteskit mittasuhteet, varsinkin kun puhutaan pappien, piispojen ja kardinaalien teollisen skaalan lapsiraiskauksista, ja kaikki tapahtuu paavien suojeluksessa. Tosi kirkko oli ensimmäisinä vuosisatoina pieni ja köyhä, heikkojen ja sorrettujen toivo ja turva, ja Rooman valtakunnan kultaan ja purppuraan puettu Babylonin huora oli alusta lähtien sen hengellinen antiteesi.
Kenties tässä valossa voidaan ajatella myös monia gnostisia evankeliumeja, tuota ensimmäisten vuosisatojen kristillistä ajatussuuntausta, jonka pyhät kirjoitukset eivät päässeet viralliseen Raamattuun. Tukahduttiko kirkko gnostilaiset tarkoituksella, koska nämä todella vastustivat tämän maailman hallitsijoita, demonisia archoneita, ja tämän maailman ruhtinasta, demiurgia, jonka gnostilainen oppi yhdisti Vanhan Testamentin luojajumalaan, mutta toisaalta tätä demiurgia voitaisiin ajatella Raamatun evankeliumien valossa juurikin Saatanana, Luciferina, ja niin edelleen.
Gnostilaisuuden lisäksi tukahdutettiin hermetismi vaarallisena harhaoppina, vaikka kenties Hermes Trismegistuksen smaragditaulujen voimaannuttava ja kannustava humanismi saattoi olla lähempänä Kristuksen horjumatonta henkeä, ja voitokasta uskoa, kuin katolisen kirkon katuva syyllisyys. Hermes Trismegistus kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla, vaikka myöhemmin kuviteltiinkin hänen edeltäneen Moosesta ja kaikkia antiikin filosofeja tuhansilla vuosilla. Hänen gnostilais-, ja egyptiläis-vaikutteinen filosofiansa kuulostaa katuvaa ja kurjuutta valittavaa katolilaisuutta kiinnostavammalta: "Hermetismi oli humanismia, se kohotti ihmisen Jumalan veljeksi, Jumalan kanssa yhdessä todellisuutta luovaksi olennoksi. Hermes Trismegistoksen esitettiin olleen muinainen viisas, egyptiläinen pappi. Todellisuudessa kyse oli kokoelma erilaisista ajanlaskun alun jälkeisiä juutalaisista, egyptiläisistä ja gnostilaisista kirjoituksia, mutta hermeetikkojen salatieto oli varmasti pitkälti peräisin muinaisesta Egyptistä, aivan kuten Pythagoraan ja Platonin mystinen ja matemaattinen uskonnollinen filosofia. Myös Eleusian mysteerikultin alkuperä voidaan jäljittää muinaiseen Egyptiin.
Hermes Trismegistoksen avaramielinen ja ihmiseen ja tämän mielen hengellisiin kykyihin optimistisesti uskova elämänkatsomus oli jyrkässä kontrastissa kirkon syyllistävään ja nöyryyttä ja katumusharjoituksia painottavaan uskontoon. Magia, jossa pyrittiin luonnonvoimien ja ulottuvuuksien hallintaan tietoisuuden avulla, nähtiin kirkon piirissä vähintäänkin arvelluttavana, jopa eräänlaisena liittona paholaisen kanssa. Tästä pyrkimyksestä hallita luonnonvoimia kasvoi lopulta alkemia, ja siitä tiede, paavin kirkon vastustaessa tätä ajattelusuuntausta alusta lähtien. Ihmisen piti tunnustaa syntisyytensä ja pienuutensa Jumalan edessä, eikä kuvitella liikoja itsestään, vaan nöyrästi polvistua rukoilemaan armoa, kun kirkon kellot soivat ja papit lukevat latinankielisiä loitsujaan. Tätä kirkon harjoittamaa touhua minä kutsuisin mustaksi magiaksi, kristinuskon sijaan. Miten Hermes Trismegistoksen humanistinen oppi, jossa ihminen oli kaiken mitta, sitten erosi kirkon opista? Annetaan tämän lyhyen pätkän Hermes Trismegistokselta demonstroida:
“Jos siis et tee itseäsi Jumalan veroiseksi, et voi ymmärtää Jumalaa, sillä samanlainen tuntee samanlaisen, loikkaa kauas kaikesta aineellisesta, ja tee itsestäsi samanlainen avaruus, kuin tuo suuruus, joka on mittaamaton. Nouse ajan yläpuolelle, ja tule ikuiseksi, sitten sinä ymmärrät Jumalan. Ajattele, että myöskään sinulle mikään ei ole mahdotonta, että sinä myös olet kuolematon, ja kykenet käsittämään kaikki asiat ajatuksillasi, että pystyt tuntemaan jokaisen taidon ja tieteen, pidä kotinasi kaikkien elävien olentojen asuinpaikkoja, tee itsesi kaikkia korkeuksia korkeammaksi ja kaikkia syvyyksiä matalammaksi. Tuo itsessäsi yhteen kaikki laadulliset vastakohdat: kuumuus ja kylmyys, kuivuus ja nestemäisyys, ajattele, että olet kaikkialla yhtä aikaa, maalla, merellä, taivaassa, ajattele, että et ole vielä syntynyt, että olet kohdussa, että olet nuori, että olet vanha, että olet kuollut, että olet tuonpuoleisessa, käsitä ajatuksessasi kaikki tämä kerralla, kaikki ajat ja paikat, kaikki aineet ja laadut ja suuruudet yhdessä, sitten sinä voit käsittää Jumalan. Mutta, jos suljet sielusi omaan kehoosi ja alennat itsesi, ja sanot: “Minä en tiedä mitään, enkä voi tehdä mitään, pelkään maata ja merta, en voi lentää taivaaseen, en tiedä mitä olin, tai mitä minusta tulee” niin mitä tekemistä sinulla on Jumalan kanssa?”
Tässä näemme siis selkeän eron Hermes Trismegistoksen maagisen ajattelutavan ja kirkon pietistisen, nöyrää katumista vaativan eetoksen, ja perisynnin tunnustamisen ja eräänlaisen henkisen itsensä piiskaamisen välillä. Kirkko painotti kaikessa itsen alentamista, nöyrtymistä Jumalan edessä, oman pienuuden tunnustamista Jumalan suuruuden rinnalla. Hermetismin maaginen lähestymistapa oli siis täysin päinvastainen. Mutta, jälleen kerran voidaan kysyä, oliko kirkon toiminnalla itseasiassa paljoakaan tekemistä oikeaoppisen kristinuskon kanssa? Oliko tämä sellaista käytöstä, jota Kristus opetti?
Kehottaako Raamattu meitä tuntemaan syyllisyyttä ja olemaan katuvainen? Toki, jos siihen on aihetta, on oikein katua, jos tekee jotain väärin, omatuntomme kertoo siitä meille. Mutta, Raamattu myös vakuuttaa meille, että Jeesus on jo antanut meidän syntimme anteeksi, koska uskomme häneen, ja että meidän syntimme ovat yhtä kaukana meistä, kuin itä on lännestä.
Raamattu kehoittaa meitä iloon, rakkauteen, rauhaan, kärsivällisyyteen, uskoon, itsehillintään, hellyyteen, hyvyyteen, kiitollisuuteen, toki, myös nöyryyteen, mutta myös toivoon siitä, että jonain päivänä voimme olla täydellisiä. Raamatun mukaan Jeesus oli ensimmäinen monista veljistä, ja hän antoi kaikille niille voiman tulla Jumalan lapsiksi, jotka uskoivat häneen. Hän sanoi, että jokainen, joka uskoo häneen, tekee suurempia asioita, kuin mitä hän teki.
Hän teki meidän ruumiistamme temppeleitä, ja antoi meille Pyhän Hengen. Ja meidän henkemme todistaa yhdessä Pyhän Hengen kanssa totuudesta. “Etsikää, niin löydätte!”, “Pyytäkää, niin teille annetaan!”, “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: siirry, ja se siirtyisi.” “Jumalalle mikään ei ole mahdotonta”, “Uskokaa vakaasti rukoillessanne, niin saatte sen, mitä pyydätte.”
Jeesus sanoi, että hän on ovi, mutta meidän on käveltävä sisälle tuosta ovesta, jotta pääsemme Jumalan valtakuntaan.
Sitten meidän on tehtävä oma työmme, ja otettava oma ristimme kantaaksemme. Hän oli meidän edelläkävijämme, ja hän on ikuinen puolustajamme, sillä hän on todistanut, että on mahdollista voittaa valehtelevien, tekopyhien juutalaisten valtarakenne, ja pitkällä tähtäimellä on mahdollista kääntää koko maailma ylösalaisin. Me emme tarvitse hermeetikkojen hämärää salatiedettä, vaan Raamatun avoimen ja itsestään selvän, tai itsensä todistavan, self-evidentin ilosanoman. Kaikki, mikä on salassa, tullaan paljastamaan. Kaikki, mikä on piilotettu, tulee julki. “Pysykää minun sanassani, niin te saatte tietää totuuden. Ja totuus tekee teidät vapaiksi.”
Tätä maailmaa hallitsee salailu, erityisesti hallinnan salaisuus, kuten Guy Debord sanoi. Tämä on simulakrumi, virtuaalitodellisuus, jossa fiktio heijastelee todellisuutta ja todellisuus fiktiota. Kaikki on olemassa valtasuhteen ylläpitämiseksi, me olemme yhteiskuntana tämän ideologian vankeja. Merkittävää roolia tämän ideologian, tämän matrixin luomisessa, näyttelevät juutalaiset salaliitot, jotka hallitsevat merkittäviä kulttuurillisia instituutioita, kuten Hollywoodia, musiikkiteollisuutta, rahoitusmaailmaa, valtavirtamediaa, akateemista maailmaa, poliittista lobbausta, liiketoimintaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, ja niin edelleen.
Nämä juonikkaat juutalaiset ovat soluttautuneet kaikkiin globaaleihin instituutioihimme. Niinkuin Adolf Hitler sanoi: “Mikä on ratkaisevaa, on näiden niinsanottujen demokratiantekijöiden olemassaolo. Muutaman sadan jättikapitalistin olemassaolo, jotka todellisuudessa omistavat kaikki tehtaat ja osakkeet, ja jotka todellisuudessa johtavat kansaa. He eivät välitä suurista kansajoukoista pätkääkään.”
“JUUTALAISET!”
Huutaa mies yleisöstä.
Hitler jatkaa: “He ovat ainoita, joita voidaan käsitellä kansainvälisenä elementtinä, koska he harjoittavat liiketoimintaansa kaikkialla.”
Anteeksi, olinko liian suora? Eikö näistä asioista saisi vieläkään puhua, vaikka juutalaiset ovat jo paljastaneet itsensä niin moneen kertaan? Kaikkialta minne nämä kurjat ihmiskunnan viholliset menevät, heidät häädetään pois, ja heitä syytetään kaikenlaisista konnuuksista. Käytännössä kaikki järkevät oppineet henkilöt kautta historian ovat ymmärtäneet, että juutalaisten todellinen tarina sisältää paljon hirveää pahuutta, sekä juutalaisten, että heidän vainoojiensa puolelta, ja että heidän itsestään itselleen ja lapsilleen kertoma tarina on vähintään yhtä vääristynyt, kuin vainoharhaisimpien “anti-semitistien” kuvitelmat. Systemaattinen katsaus juutalaisten historiaan kuitenkin paljastaa, että juutalaisen kansan tarina on täynnä juonia, rikollisuutta, ja kansanmurhia. Siis juutalaisten itse suorittamia kansanmurhia, eikä niin, että juutalaiset olisivat olleet pelkästään vainottavina, kuten he itse haluavat esittää."
Mitä siis nyt näemme. Toisen Maailmansodan, ja Juutalaisen vuosisadan jälkeen? Mitä olemme saaneet tästä teknologiasta, tästä rahataloudesta? Heidegger oli oikeassa, tämä teknologisoituminen, välineellistyminen katkaisee yhteytemme omaan olemassaoloomme. Meidän on siis huomattava, että toisaalta kirkon varoitukset tieteen demonisesta magiasta eivät olleet jälkikäteen ajateltuna täysin aiheettomia. Ydinpommit, hävittäjät, tappavat kaasu-aseet, panssarivaunut, biologiset aseet, geenimuunnellut hybridit ja chimaerat, tappajarobotit, ja muut modernit kauheudet asettavat koko projektin kyseenalaiseksi. Tiede ja teknologia ovat tosiaankin hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä, sillä niitä voidaan käyttää sekä hyvään, että pahaan. Tieto on valtaa, scientia est potentia, mutta olemmeko me valmiita kantamaan tämän suuren vallan mukana tulleen suuren vastuun? Onko ihmiskunta kuin joukko pikkulapsia leikkimässä tulella? Voiko olla niin, että yritämme haukata liian suuren palan kakkua, ja kehitämme liian kehittyneitä teknologioita, verrattuna moraaliseen ja hengelliseen kehitykseemme? Kehitämme älykkyyttä, ja ongelmanratkaisukykyä, laskentatehoa, mutta mihin sitten käytämme näitä kykyjä? Köyhien ruokkimiseen, sairaiden parantamiseen ja totuuden etsimiseen? Vai, ovatko kaikki nämä vain aseita taistelussa vallasta ja varallisuudesta? Mitä hyötyä on ihmiselle voittaa maailma, jos hän samalla menettää oman sielunsa?
Näin meidän on ymmärrettävä ideoiden hierarkia: kaikki tietomme ja kykymme ovat arvokkaita vain siinä määrin, kun ne palvelevat totuutta, ja oikeudenmukaisuutta, ja rakkautta maailmassa. Tieto on katoavaista, ja voima on katoavaista, mutta rakkaus pysyy. Ilman sitä emme ole mitään. Näin rakkaus, epäitsekäs ja uhrautuva, ehdoton agape-rakkaus on kristinuskon syvä ydin, kuten tunnettu Korinttolaiskirjeen 13. luku voimakkaalla tavalla selittää. Myös Johannes kirjeessään toteaa: “Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.”
Ja, tämä yhdistävä, voimaannuttava, parantava rakkaus, on tietysti aivan hirvittävä asia vallanpitäjille, jotka pitävät valtansa hajottamalla ja hallitsemalla, usuttamalla kansat toisiaan vastaan ja pitämällä ne pelossa ja vihassa. Kristuksen opin radikaali vallankumouksellisuus on sen väkivallattomuudessa, siinä, että pahaa ei vastusteta pahalla, vaan hyvällä. Vallanpitäjillä on väkivaltakoneistot kapinallisia ja nousukkaita varten, mutta rauhan ja rakkauden tukeman totuuden viruksen lailla leviävää ideaa vastaan niillä ei ole aseita. Siksi maalliseen voimaan ja väkivaltaan uskova valtarakenne haluaakin vetää kaikki ihmiset sen lihalliselle ja materialistiselle tasolle, sillä yliluonnollisen idealismin ja hengen haasteeseen se ei pitkällä tähtäimellä pysty vastaamaan. Mikään ei raivostuta hallitsijoita enemmän, kuin toisen posken kääntäminen, sillä se paljastaa totuuden: he ovat väkivaltaisia, me emme.
Näin Kristuksen väkivallaton, mutta silti hengellistä sotaa pimeyden henkivaltoja vastaan totuuden voimalla hyökkäävä oppi, on anarkismin muoto, siinä mielessä, että se kumoaa maallisten valtojen auktoriteetin, mutta nostaa Jeesuksen Kristuksen kuninkaiden kuninkaaksi, ja antaa hänen opilleen ja ilosanomalleen Jumalan auktoriteetin. Niin keisarit, ylipapit ja rahanlainaajat jäävät nuolemaan näppejään, heillä ei ole mitään tarjottavaa sen rinnalla, mitä Kristus voi antaa.
Kirkon saumaton liitto tämän maailman poliittisten valtojen, rahavaltojen, ja jopa sotilaallisten valtojen kanssa, niiden oikeuttajana ja siunaajana, on tietysti sen perikato. Ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa. Näin olemme siis tehneet täyden kierroksen, ja elämme uudestaan Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikoja. Sama tekopyhyys, sama uskosta luopuminen, sama moraalinen korruptio, ne ovat taas hiipineet Jumalan kansan keskuuteen, silloin juutalaisten, nyt kristittyjen.
Tulella ja hengellä kastava ilosanoma on vesitetty. Kaikkia kaksiteräisiä miekkoja terävämpi Jumalan Sana on tylsytetty, saarnaajat puhuvat pehmeitä ja sulavia sanoja seurakunnilleen, joilla on kutiavat korvat. Kaikki sulautuu yhdeksi suvaitsevaiseksi New Age-mössöksi, katolilaisuuden, luterilaisuuden, herätysliikkeiden, islamin, juutalaisuuden, buddhalaisuuden sulautuessa Saatanan ruskeaksi liejuksi.
Kristinuskon on palattava perusasioihin, ja niihin tekijöihin, jotka ovat tehneet siitä maailman menestyneimmän meemin. Nämä asiat ovat ensinnäkin konkreettisen riemuvuoden ja velkojen välittömän anteeksiannon julistaminen. Tätä konkreettista yhteiskunnallista ilosanomaa ei voida irroittaa muusta kokonaisuudesta, tai muuten menetetään aivan olennainen ulottuvuus. Mutta, vielä tätä kaikkea tärkeämpi asia on Jumalan Sana, sellaisena kuin sen voimme lukea Raamatusta. Tämä Jumalan ilmoitus itsestään on uskontomme perusta. Ja jos perustat tuhotaan, mitä vanhurskaat voivat tehdä?
Uskomme vakain perusta, sen kulmakivi, on tietysti Jeesus Kristus, Hänen totuutensa, ja, kuten tiedämme, Jeesus Kristus tunnetaan myös nimellä Jumalan Sana. Ja mikä on Jumalan Sana? Raamattu, Pyhän Hengen vuosituhansien saatossa kirjoittama. Siitä me voimme lukea kolmiyhteisen Jumalan ilmoituksen, Sanan Isältä, ja Pojalta, ja Pyhältä Hengeltä. Jeesuksen kasteessa näemme nämä Jumalan kolme persoonaa samaan aikaan: “Ja Jeesus, kun hän oli kastettu, meni heti pois vedestä: ja, katso, taivaat avautuivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen laskeutuvan kuin kyyhky, valaisten hänet: Ja katso, ääni taivaasta, sanoen, Tämä on minun rakas Poikani, johon olen hyvin mieltynyt.”
Tässä näemme, kuinka Isä antaa Henkensä Pojalle, ja tällä Hengen voitelulla voideltu, eli Kristus, tekikin kaikki suuret ihmetekonsa, ja puhui sen mitä puhui. Kun Jeesus puhuu Raamatussa, Pyhä Henki puhuu. Mutta, voimme kuitenkin nähdä, miten Jeesus on ihmisenä ja siten lihallisena dialogissa Hengen välityksellä Isän kanssa, kun hän rukoilee, ja pyytää: “Isä, jos mahdollista, ota tämä malja minulta, mutta sinun tahtosi tapahtukoon, ei minun.” Hän alistuu kohtaloonsa, ja seuraa Henkeä loppuun asti, ristille asti. Siellä hänen mieleensä tulevat Psalmin 22 sanat: “Eli Eli Lama Sabachtani” - Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tässä näemme siis aikalinkin kuningas Daavidin ja Hänen jälkeläisensä, luvatun messiaan välillä. 1000 vuotta ennen Kristusta Daavid profetoi siis näin, ennakoiden Kristuksen sanat ristillä:
“Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Miksi olet niin kaukana auttamasta minua, ja sanojeni karjunnalta? Oi Jumalani, itken päiväsaikaan, mutta sinä et kuule; ja yöllä, enkä ole hiljaa. Mutta sinä olet pyhä, Oi sinä joka olet Israelin ylistyksissä. Isämme luottivat sinuun: he luottivat, ja sinä lunastit heidät. He huusivat sinua, ja olivat pelastetut: he luottivat sinuun, eivätkä joutuneet hämmilleen. Mutta minä olen mato, enkä mies; miesten hyljeksimä, kansan halveksima. Kaikki, jotka näkevät minut, nauravat pilkaten minua: he heittävät huulta, pudistavat päätä sanoen, Hän luotti Herraan, että hän pelastaisi tämän: pelastakoon hän hänet, nähden että hän piti hänestä.
Mutta sinä olet hän, joka otti minut kohdusta: sinä sait minut toivomaan, kun olin äitini rinnoilla. Minut valittiin sinulle kohdusta: olet Jumalani äitini mahasta asti. Älä ole kaukana; sillä vaivat ovat lähellä; ei ole ketään, joka auttaisi. Monet härät ovat piirittäneet minut: Bashanin vahvat härät ovat asettuneet ympärilleni. Ne aukoivat minulle suutaan, kuin karjuvat leijonat. Olen valunut tyhjiin kuin vesi, ja kaikki luuni ovat sijoiltaan: minun sydämeni on kuin vahaa; se sulaa sisälläni.
Minun voimani on kuivunut, kuin ruukunsirpale; ja kieleni tarttuu leukaani; ja sinä olet tuonut minut kuoleman pölyyn. Sillä koirat ovat piirittäneet minut: pahojen kokoontuminen on sulkenut minut sisäänsä: he lävistivät käteni ja jalkani. Voin kertoa kaikki luuni: ne katsovat ja tuijottavat minua. He jakavat vaatteeni keskenään, ja heittävät niistä arpaa. Mutta älä ole kaukana minusta, Oi Herra: minun voimani, kiirehdi auttamaan minua. Pelasta sieluni miekalta; kultani koiran voimalta. Säästä minut leijonan kidalta: sillä sinä olet kuullut minut yksisarvisten sarvista. Julistan sinun nimesi veljilleni: seurakunnan keskellä ylistän sinua.
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä; ja kaikki te Jaakobin siemen, kunnioittakaa häntä; ja pelätkää häntä, kaikki te Israelin siemen. Sillä hän ei ole kammoksunut kärsivän kärsimystä; eikä liioin piilottanut kasvojaan häneltä; vaan kun hän kutsui häntä, hän kuuli. Minun ylistykseni on oleva sinusta suuressa seurakunnassa: Toteutan valani niiden edessä, jotka kuulevat häntä.
Nöyrät saavat syödä ja olla tyytyväisiä: he saavat ylistää Herraa, jotka etsivät häntä: sinun sydämesi on elävä ikuisesti. Kaikki maailman ääret tulevat muistamaan ja kääntymään Herraan: ja kaikki sukukunnat ja valtiot tulevat palvomaan edessäsi. Sillä valtakunta on Herran, ja hän on hallitsija kansojen keskuudessa. Kaikki jotka ovat lihavia maan päällä saavat syödä ja palvoa: kaikki ne, jotka menevät tomuun tulevat kumartamaan hänen edessään: eikä kukaan voi pitää elossa omaa sieluaan. Siemen saa palvella häntä; sitä tullaan pitämään Herralle sukupolvena. He tulevat, ja julistavat hänen vanhurskautensa kansalle joka syntyy, että hän on tehnyt tämän.”
Tässä näemme kerrassaan merkityksellisen profetian toteutumisen Kristuksen kärsimyksessä ristillä, ja hänen ylösnousemuksessaan tulee todistetuksi, ettei Jumala kammoksunut kärsivän kärsimystä, vaan pelasti Poikansa helvetiltä. Voimme olla varmoja profetian aitoudesta, koska muinaiset juutalaiset ovat säilyttäneet Vanhan Testamentin, vaikka eivät hyväksykään Uutta Testamenttia. Heillä ei olisi mitään syytä väärentää tällaista psalmia omiin pyhiin kirjoituksiinsa, joten tiedämme, että näin Daavid todella puhui, tuhat vuotta ennen Kristusta, jo silloin nähden, kuinka kaikki sukukunnat ja valtiot tulisivat palvomaan hänen pojanpoikaansa 28. polvessa, Jeesusta Kristusta.
Tällaiset toteutuneet profetiat asettavat juutalaiset pahaan asemaan. Heidän uskontonsa toisaalta perustuu Vanhaan Testamenttiin, Tooraan, Profeettoihin ja Kirjoituksiin, kuten he sanovat, mutta entäs sitten kun Mooses ja Profeetat puhuvatkin tästä Jeesuksesta? Juutalaiset eivät voi sietää Jeesusta, ja siksi he eivät voi myöntää toteutuneiden ennustusten ihmeellisyyttä. He menevät jopa niin pitkälle, että ovat riistäneet aiemmin profeettana pitämältään Danielilta profeetan arvonimen ja alentaneet hänet vähemmän arvovaltaisina pidettyjen “Kirjoitusten” joukkoon. Tämä alennus on siis tapahtunut vasta Talmudin kirjoittamisen jälkeen, Kristusta edeltäneet juutalaiset kyllä pitivät Danielia profeettana, ja hänen kirjansa on löytynyt esimerkiksi Qumranin luolasta, niin sanottujen Kuolleenmeren kääröjen joukosta, ja tämä kyseinen kirjoitus on ajoitettu ainakin vuoteen 200 eaa.
Danielin kirja on juutalaisille erittäin kiusallinen, koska siinä ennustetaan Messiaan tulevan Nebuchadnezzarin Babylonin, Medo-Persian valtakunnan, ja Aleksanteri Suuren Kreikan kaaduttua nousevan neljännen valtakunnan aikana, ja tämän lisäksi vieläpä tarkka aika ilmaistaan sanomalla, että 70 viikkoa käskystä jälleenrakentaa Jerusalemin muuri, joilla viitataan 70 seitsemän vuoden ajanjaksoon. Uppiniskaisten ja uskottomien Juutalaisten messiastoivoille voidaan siis logiikan ja Danielin kirjan perusteella sanoa: se juna meni jo.
Vanhan Testamentin määrittelemänä näemme, että tulevan Messiaan tuli olla: Abrahamin siementä, Juudan sukukunnasta, Jessen juurivesa, Daavidin jälkeläinen, hänen tuli syntyä Bethlehemissä, ja hänen tuli ottaa maailman synnit kannettavakseen. Jesaja 53 antaa kenties tarkimman kuvan tulevasta vapahtajasta:
“Kuka on uskonut raporttiamme? Ja kenelle on Herran käsi paljastettu? Sillä hän tulee kasvamaan hänen edessään hentona kasvina, ja juurena kuivasta maasta: hänellä ei ole muotoa tai ulkonäköä, ja kun näemme hänet, emme näe kauneutta, että pitäisimme hänestä.
Hän on halveksittu ja ihmisten hylkäämä; surujen mies, murheen tuttava: ja hän piilotti kasvomme häneltä; hän oli halveksittu, emmekä arvostaneet häntä.
Varmasti hän on kantanut surumme ja murheemme: silti me pidimme häntä iskettynä, Jumalan rankaisemana ja vaivaamana.
Mutta häntä haavoitettiin meidän syntiemme tähden, häntä vahingoitettiin meidän pahuutemme tähden: rauhamme ojennus oli hänen päällään; ja hänen saamillaan raipaniskuilla meidät parannetaan.
Me olemme kaikki kuin lampaat eksyneet; olemme kaikki menneet omille teillemme; ja Herra on laittanut meidän kaikkien pahuuden hänen päällensä. Hän oli sorrettu, hän oli vaivattu, silti hän ei avannut suutaan: hänet tuodaan kuin Karitsa teuraaksi, ja kuin lammas kerijän edessä on mykkä, niin hän ei myöskään avaa suutaan.
Hänet otettiin vankilasta ja tuomiolta: ja kuka julistaa hänen sukupolvensa? Sillä hänet leikattiin pois elävien maasta: ja minun kansani syntien tähden häntä vaivattiin.
Hän teki hautansa pahojen kanssa, ja rikkaiden luona on hänen kuolemansa; koska hän ei ollut tehnyt väkivaltaa, eikä liioin petosta löydetty hänen suustaan.
Silti miellytti Herraa vahingoittaa häntä; hän on laittanut hänet murheeseen: kun sinä teet hänen sielustaan syntiuhrin, hän saa nähdä siemenensä, hän pitkittää päiviään, ja Herran nautinto menestyy hänen kädessään.
Hän saa nähdä sielunsa raadannan, ja olla tyytyväinen: hänen tietonsa kautta minun vanhurskas palvelijani oikeuttaa monet; sillä hän kantaa heidän syntinsä.
Siksi minä jaan hänen osuutensa mahtavien kanssa, ja hän saa jakaa saalista vahvojen kanssa; koska hän on vuodattanut sielunsa kuolemaan asti: hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon; ja hän kantoi monien synnit, ja hän toimi pahantekijöiden esirukoilijana.”
Lienee siis jo todistettu, ettei muinaisten juutalaisten odottama Messias kerta kaikkiaan voinut olla kukaan muu, kuin Jeesus Kristus, mutta nämä uppiniskaiset, keskiajalla farisealaiseen talmudismiin kääntyneet Khazaarit eivät tietenkään suostu myöntämään tätä. Heitä ei oikeastaan edes kiinnosta. Uskonto on heille vain väline oman valtansa ja varallisuutensa kasvattamiseksi. Siksi heidän kiihkeä messiaaninen odotuksensa toimii erinomaisena alustana Anti-Kristuksen petolliselle valtaannousulle.
Myös kristittyjä valmistetaan vastaanottamaan Anti-Kristus, sillä hän tulee yhdistämään kaikki maailmanuskonnot, sekä Islamin, että juutalaisuuden, että kristinuskon. Voimme nähdä pedofiileja suojelevan Paavin tekevän jo paljon tämänsuuntaisia peliliikkeitä, muunmuassa hänen tukemassaan operaatiossa, Euroopan islamisaatiossa. Jotta sudet lampaan vaatteissa saavat johdettua kristityt harhaan, heille on ensisijaisen tärkeää vääristää Jumalan Sanaa, niinkuin jo käärme paratiisissa teki, houkutellessaan Eevan syntiin. Voimme nähdä tämän saman petollisen korruptiotyön uusissa raamatunkäännöksissä, jotka poikkeavat huomattavasti vuosituhansien aikana samanlaisena säilyneestä perinteestä. Tutkimalla näitä uusia käännöksiä tarkemmin, huomaamme, että ne edistävät hyvin tietynlaista agendaa.
Otetaan esimerkiksi tällä hetkellä yleisin Raamattu Suomessa, vuoden 1992 käännös. Voimme nähdä saatanalliset sormenjäljet esimerkiksi seuraavien jakeiden käännöksissä: 1. Korinttolaiskirje 7:21, Daniel 3:25, ja 1. Mooseksen kirja 17:7,8,9,10,12,19.
Aloitetaan tästä viimeisestä jae-jonosta. Koko 1. Mooseksen kirjan 17 luvun mittaisesti, sana: “siemen”, on käänetty “jälkeläiset”, sanan eri muodoissa, kuten “jälkeläisillesi”, ja niin edelleen. Jälkeläisten voidaan tässä ajatella viittaavan Abrahamin fyysisiin jälkeläisiin, eli juutalaisiin, kun taas siemen yksikössä viittaa Abrahamin hengelliseen siemeneen, eli Kristukseen. Vaikka Uudessa Testamentissa on lukuisia selvennöksiä tästä erotuksesta, ja apostoli Paavali tekee äärimmäisen selväksi, että vanhoissa kirjoituksissa puhuttiin nimenomaan siemenestä yksikössä, ei jälkeläisistä monikossa.
Galatalaiskirje 3:16: “Abrahamille ja hänen siemenelleen lupaukset tehtiin. Hän ei sano, Ja siemenille, kuten monista, vaan kuin yhdestä, Ja sinun siemenellesi, joka on Kristus.”
Kuinka siis saatanallinen 1992 versio voi mennä ja muuttaa siemenen yksikössä jälkeläisiksi monikossa? Koska, he haluavat näin edistää ja tukea äärijuutalaisten sionistien maanvaltausprojektia entisellä Palestiinan alueella. Sanon sen tässä näin suoraan. Sama vääristyksen suunta on myös kahdessa muussa mainitsemassani jakeessa.
Daniel 3:25 kertoo, kuinka “Jumalan Poika” pelastaa Danielin ystävät, Mischachin, Shadrakin ja Abednegon tulisesta pätsistä. 1992 versio muuttaa “Jumalan Pojan” epämääräiseksi jumalolennoksi. He haluavat pilkata Jeesusta ja tuhota Vanhan Testamentin häntä koskevat profetiat hänestä.
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 7 luvun 21 jae sanoo alkuperäisversiossa selvästi näin: “Kutsuttiinko sinut orjana? Älä siitä välitä, mutta jos saat tilaisuuden vapautua, käytä se hyväksesi.” 1992 versio kääntää sen näin: “Kutsuttiinko sinut orjana? Älä siitä välitä, ja vaikka saisitkin tilaisuuden vapautua, pysy mieluummin orjana.”
Tämänkaltaisilla muutoksilla hallitseva okkultistinen papistoluokka haluaa estää kaikenlaisen kapinoinnin, ja alistaa väestöä entisestään. He turmelevat Jumalan Sanan, vaikka sen pitäisi olla uskomme kulmakivi. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta Jumalan sanasta! Jeesus on Sana, hän sanoo: nämä sanat, jotka puhun, ne ovat henki, ja ne ovat elämä. 66 kirjan mittainen Raamattu päättyy varoitukseen:
“Minä todistan jokaiselle ihmiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat, jos kukaan lisää näihin, Jumala laittaa hänen päällensä tässä kirjassa kuvaillut vitsaukset: Ja jos kukaan ottaa pois tämän kirjan profetian sanoista, Jumala ottaa hänen osansa pois elämän kirjasta, ja pyhästä kaupungista, ja tähän kirjaan kirjoitetuista asioista.”
Kun 1992 raamatunkääntäjät siis eivät ainoastaan poista alkuperäisiä sanoja, vaan lisäävät myös omat korruptoituneet versionsa ja painavat näitä kirjoina “Jumalan Sanana”, he menettävät osansa Jumalan valtakunnassa. Tämä on suuren mittaluokan skandaali, ja tarvitsemme välittömästi uuden, oikein käännetyn Raamatun, ja nämä feikit täytyy paljastaa.
1992 version saatanallisuus on peräisin kääntäjien liberaaliteologiasta, ja heidän typerästä ajatuksestaan, että he kääntävät sanojen taustalla olleen ajatuksen, siten kuin he sen tulkitsevat, sen sijaan, että he kääntäisivät sanat sellaisina kuin ne ovat. 2000-luvulla julkaistu Raamattu Kansalle lähestyy asiaa sananmukaisen käännöksen näkökulmasta, mutta myös tämä RK-versio muuttaa esimerkiksi Mooseksen 17. luvun “siemenen” “jälkeläisiksi”. Sitä suosivat helluntaiseurakunnat vaikuttavatkin olevan kaikista fanaattisimpia sionisteja, jotka ylistävät maallista Israelia ja kristuksenkieltäjä talmudisteja “Jumalan valittuna kansana”. Tarvitsemme siis mitä pikimmiten uuden, luotettavan Raamatun, ja tämä juutalainen harhaoppi on paljastettava ja kitkettävä perinjuurin ulos suomalaisesta kristinuskosta.
Luterilaisen kirkon oppi-isä Martti Luther menee kuitenkin liian pitkälle juutalaisvihassaan kirjassaan “Von der Juden und ihr Lügen”, Juutalaisista ja heidän valheistaan, (1543), sanoessaan, että juutalaiset ovat niin paatuneita, ettei heitä kannata edes yrittää käännyttää, että heidän kanssaan ei oikeastaan pitäisi muka edes keskustella, koska he kuitenkin juonivat jotain meidän kristittyjen päänmenoksi. Tässä teoksessaan Luther sanoo muunmuassa näin:
“Heidän synagogansa pitäisi sytyttää tuleen ja mikä ei pala, se pitäisi peittää multaan…heidän kotinsa pitäisi samaten rikkoa ja tuhota. Heiltä pitäisi evätä heidän rukous-kirjansa ja Talmudinsa, joissa sellaista epäjumalanpalvontaa, valheita, kiroamista ja jumalanpilkkaa opetetaan.”
Paavali kuitenkin selittää roomalaiskirjeessään oikeaoppisen suhtautumisen juutalaiskysymykseen:
“Sanonkin siis teille, ovatko juutalaiset kompastuneet kaatuakseen? Jumala varjele: mutta pikemminkin heidän kauttaan on pelastus tullut pakanoille, provosoimaan heidät mustasukkaisuuteen. Nyt jos heidän lankeemuksensa on maailman rikkaus, ja heidän vähentymisensä pakanoiden rikkaus; kuinka paljon enemmän heidän täyteytensä? … Jos he eivät pysy epäuskossaan, heidät otetaan takaisin: sillä Jumala pystyy ottamaan heidät takaisin. … Sillä en haluaisi, veljet, että olisitte tietämättömiä tästä mysteeristä, ettette olisi viisaita omissa silmissänne; että sokeus on osittain tapahtunut Israelille, kunnes pakanoiden täyteys on tullut sisään. Ja niin koko Israel on pelastuva: kuten on kirjoitettu, Siionista tulee pelastaja, ja kääntää jumalattomuuden Jaakobista: sillä tämä on liittoni heidän kanssaan, kun otan pois heidän syntinsä. Mitä tulee ilosanomaan, he ovat vihollisia teidän tähtenne: mutta mitä tulee valintaan, he ovat rakastettuja heidän isiensä tähden.”
Lutherin väkivaltaan yllyttävä ja armoton juutalaisviha oli siis aivan ylimitoitettua ja Raamatun sanoman vastaista. Lutherin tunnuksenaan käyttämä ruusuristi tuli myöhemmin ruusuristiläis-salaseuran käyttämäksi. Vai oliko Luther kenties tämän, jälleen kerran, esoteerisen luciferilaisen salaseuran jäsen alusta alkaen? Mene ja tiedä.
Luterilaisia kirkkoja koristaakin usein salaseurojen suosima kaikkinäkevä silmä:
Vannovatko suomalaiset sotilaat tässä tietämättään uskollisuutta Luciferin ja Illuminatin kaikkinäkevälle silmälle?
Kaikkinäkevä silmä tarkkailee jyväskyläläisiä Taulumäen kirkon tornista käsin.
--
Tarjouksemme juutalaisille on siis oltava kuitenkin terävä: usko Jeesukseen, saat ikuisen elämän. Jos et usko, sinua kidutetaan ikuisesti helvetin tulessa kuolemasi jälkeen. Tästä me emme tingi. Muuten koko meemi ei toimi, ja ei pysty leviämään. Herran pelko on viisauden alku, ja pelko pelastaa ihmiset tulelta, saa heidät hakemaan suojaa Herrasta. Ilman helvettiä, missä on kristinuskon terä? Missä on sen suola? Missä on sen voima? Missä on Herran pelko? Missä on Jeesuksen oppi vuohista ja lampaista, jyvistä ja akanoista, maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta?
Toki, meidän on ymmärrettävä tämä myös konkreettisesti: me itse teemme maailmastamme helvetin, jos teemme sitä mikä on väärin, ja puhumme valhetta totuuden sijaan. Vastaavasti tekemällä kiihkeästi kaikkia hyviä töitä, ja puhumalla totuutta vallalle yleisestä mielipiteestä piittaamatta, raivaamme tietä Jumalan valtakunnalle ja manifestoimme maan päällisen paratiisin.
Emme voi kuitenkaan odottaa saavamme tässä maailmassa hyväksyntää, tai kiitosta työstämme. Jos me olisimme maailmasta, maailma rakastaisi meitä ominaan, mutta koska me emme ole maailmasta, maailma tulee vihaamaan meitä, niinkuin se vihasi Jeesusta. Jos he vihasivat Jeesusta, tulevat he vihaamaan myös meitä, jos he kuulivat häntä, tulevat he kuulemaan myös meitä. Siksi meidän on luotettava yliluonnolliseen, tuonpuoleiseen palkintoon, jonka hyvistä töistämme saamme, koska tässä pahuuden hallitsemassa maailmassa emme voi odottaa kuin vainoa ja vastustusta, kuten kaikissa Kristus-arkkityypin edustajissa näemme: Sokrates, Vanhan Testamentin Profeetat, Galileo Galilei, tänä päivänä whistleblowerit ja salaliittoteoreetikot, joita pilkataan ja vainotaan, koska he puhuvat totuutta. Tämä on totuutta rakastavien eksentrikkojen kohtalo vuosisadasta ja tuhannesta toiseen, mutta lopulta maailma lunastetaan täydelliselle hyvyydelle, kun Kristuksen henki tuhoaa Käärmeen hengen, ja Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta tulee maan päälle. Tule pian, Herra Jeesus!
Jatkuu seuraavassa osassa, jossa siirrytään voimakkaammin käsittelemään Uutta aikaa, liberalismia, valistusta, tieteen syntyä, vapaamuurari-instituutiota, Amerikan Yhdysvaltoja, Britti-imperiumia, Ranskan vallankumousta, Rothschildin pankkiirisuvun valtaannousua, rahajärjestelmää, kapitalistista ideologiaa ja orjuutemme luonnetta.
